Huomenna perjantaina 27.9.2019 kansainvälinen ilmastolakko katkaisee koulupäivän monissa suomalaisissa kaupungeissa. Tekstissä pohditaan tieteentekemisen hiilijalanjälkeä ja Jyväskylän yliopiston, sen henkilökunnan ja Jytten mahdollisuuksia entistä konkreettisempiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Vuosi sitten lokakuussa 2018 julkaistun IPCC:n raportin mukaan ihmisillä on vain kaksitoista vuotta aikaa rajoittaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen, jotta ketjureaktion kaltaisesti etenevältä ympäristökatastrofilta vältyttäisiin. Tuosta raportista on kulunut nyt vuosi, mutta sen julkaisun jälkeen globaali tuotanto, ja sitä myöten myös kulutus, on kasvanut entisestään lukuisista ilmastolupauksista, kauppasodista ja talouden yskähtelyistä huolimatta. Ilmaston ja ympäristön tila heikkenee kiihtyvällä tahdilla, kuten yhä uudet tutkimukset osoittavat. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii nopeita ja radikaaleja toimia aivan jokaisella tuotannon ja kulutuksen sektorilla. Tästä asiasta tiedeyhteisö on yksimielinen.
Toimiin on myös ryhdytty. Kansalaisaktivistit — ja nuoret — ovat jo pitkään näyttäneet esimerkkiä järjestämällä tietoisuutta levittäviä kampanjoita. Paraikaa vietetään Greta Thunbergin toiminnasta seurannutta kansainvälistä ilmastoviikkoa (20-27.9.), joka huipentuu Suomessa 27.9. järjestettävään ilmastolakkoon. Ilman Thunbergin kaltaisten yksilöiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa media ei kirjoittaisi lähellekään näin paljon ilmastonmuutoksesta eivätkä poliittiset päättäjät yksi toisensa jälkeen ilmaisisi huoltansa aiheesta.
Vallitsevan ilmastoahdistuksen ja poliittisen mielenkiinnon heräämisen myötä jo vuosikymmeniä tiedetyt tosiasiat nykymuotoisen tuotannon ja kulutuksen kestämättömyydestä ovat alkaneet muovautua toimeenpano-ohjelmiksi. Yliopistotasollakin on ilmoitettu ilmastotavoitteista, ja yliopisto toisensa jälkeen on liittynyt tiedostavaan ja tavoitteita asettavaan rintamaan. Suomessa esimerkiksi Helsingin yliopisto on ryhtynyt tarkastelemaan ja kehittämään oman toimintansa kestävyyttä ja myös tukee näkyvästi ilmastopolitiikkaan vaikuttamaan pyrkivää Ilmastoveivi2019 -kampanjaa. Turun ja Oulun yliopistot tavoittelevat puolestaan hiilineutraaliutta.
Myös Jyväskylän yliopisto pyrkii toimimaan ilmastonmuutoksen vastaisessa eturintamassa. Uudessa strategiassaan yliopisto lupaa toimivansa ”kestävän yhteiskunnan uudistajana”. Keväällä 2019 hyväksytyssä kampuksen kehittämisohjelmassa taas todetaan, että ”yliopistomme kulkee päämäärätietoisesti kohti resurssiviisasta tulevaisuutta,” ja esitetään, että ”kampuksemme on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.” Elokuun lopussa 2019 Jyväskylän yliopisto allekirjoitti ensimmäisenä suomalaisena yliopistona kansainvälisen ilmastohätätilan julkilausuman. Kun puhutaan hätätilasta, on kyse poikkeustilasta, joka vaatii radikaaleja toimia. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja kuinka se näkyy arkipäivässämme?
Yliopistollakin on hiilijalanjälki
Jokainen Jyväskylän yliopiston työntekijä ja tutkija kasvattaa työpäiviensä aikana hiilijalanjälkeä, jonka koko määräytyy monien eri tekijöiden myötä: kotoa kuljetaan yliopistolle ja takaisin ja päivän aikana syödään ja kahvitellaan. Tutkimus- ja opetushenkilökunta myös matkustaa työnsä myötä konferensseihin ja muihin tilaisuuksiin niin ulkomaille kuin kotimaahan. Työpisteillä taas tarvitaan ilmastointia ja vuodenajasta riippuen joko lämmitystä tai viilennystä. Lisäksi digitalisoitunut tutkimus- ja opetusinfrastruktuuri nielee päivittäin huomattavan määrän sähköä.
Jyväskylän yliopisto voi linjauksillaan ja päätöksillään vaikuttaa suoraan siihen, onko sen toiminnasta ja sen työntekijöiden valinnoista muodostuva hiilijalanjälki suuri vai pieni. Yliopisto on 14700 opiskelijallaan ja 2700 työntekijällään toimija, joka voi päätöksillään hillitä ilmastonmuutosta – tai pahentaa sitä, mikäli aktiivisiin ja tavoitteellisiin tekoihin ei ryhdytä.
Kuinka yliopiston hiilijalanjälkeen voitaisiin vaikuttaa?
Matkustaminen ja liikkuminen muodostavat merkittävän osan yliopistolaisten hiilijalanjäljestä. Jokaisen työmatkailijan tulisi vakavasti miettiä, tuleeko yliopistolle saapua päivittäin omalla autolla. Autoilun sijaan kohtalaisen pitkätkin matkat taittuvat myös kävellen, pyörällä ja julkisilla liikennevälineillä. Työnantajana yliopisto voi tulla vastaan tukemalla esimerkiksi opetuksen järjestämistä siten, että joukkoliikenteen käyttö on aikataulullisesti mahdollista. Yliopisto voi tukea henkilöstöään myös panostamalla parkkipaikkojen sijaan pyörätelineisiin sekä sosiaalitiloihin, joissa pyöräilyvaatteet voi vaihtaa toimistoasusteisiin. Lisäksi yliopiston tarjoama joukkoliikennekompensaatio ja parkkipaikkamaksut olisivat kannuste valita bussi oman auton sijaan. Yksityisautoilta vapautuvaa parkkipaikkatilaa voitaisiin muuttaa esimerkiksi vihreän kampuksen puistoalueiksi. Maakunnan tasolla yliopiston olisi oltava mukana vaatimassa ja kehittämässä paikallisjunaliikenteen käynnistämistä. Jyväskylän rataverkko tarjoaa hyvät mahdollisuudet junailuun. Paikallisjunassa kulkisi kätevästi myös pyörä, joka mahdollistaa joustavan liikkumisen niin kotipaikkakunnalla kuin Jyväskylässä.
Päivittäisen työpaikkaliikenteen lisäksi suuri osa yliopiston hiilijalanjäljestä muodostuu tieteen nimissä tehtävästä matkailusta koti- ja ulkomailla. On valitettavaa, että Opetusministeriön mittarit tieteelliselle tulokselle vaativat jatkuvaa osallistumista konferensseihin, jotka puolestaan monesti vaativat tuhansien kilometrien lentämistä. Osallistuminen kansainvälisen tiedeyhteisön toimintaan on erittäin tärkeää, mutta tuleeko sen todella tarkoittaa uran edetessä yhä kiihtyvällä tahdilla tehtäviä muutaman päivän pyrähdyksiä muualle Suomeen tai Eurooppaan, tai jopa Yhdysvaltoihin tai Kiinaan?
Yliopisto voi vaikuttaa työmatkoista koituvaan hiilijalanjälkeen monin tavoin. Kansainväliselle matkustamiselle voitaisiin asettaa kohtuullinen vuosikatto, joka koskisi jokaista tutkijaa, opettajaa ja professoria. Esimerkiksi yksi eurooppalainen ja yksi mannertenvälinen edestakainen matka lentäen voisi olla vuotuinen enimmäismäärä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansainvälisyyttä edellyttävän tieteellisen toiminnan tai konferenssiosallistumisten tulisi vähentyä. Yhteen lentomatkaan voidaan kytkeä useita junamatkoja, tutkimusvierailuja ja muita tutkimus- ja opetusjärjestelyitä, mikäli matkustuspolitiikkaa kehitetään. Näin matkoista tulee lisäksi miellyttävämpiä, sillä edestakainen lentäminen konferenssisesonkeina on kuluttavaa paitsi ympäristölle myös työntekijöille.
Hiilineutraalimman työmatkustamisen tukemiseksi yliopiston on ajettava valtion matkustussäännön muutosta. On järjetöntä, että useaa samalle alueelle suuntautuvaa työmatkaa ei voi kytkeä yhteen mahdollisten välipäivien vaatimien hotelliöiden vuoksi. Yhtä järjetöntä on, että henkilö ei voi yhdistää työ- ja lomamatkaa, sillä työmatkalta lomalle jääminen samalle alueelle vähentäisi päästöjä niin työ- kuin lomamatkojen osalta. Valtion matkustussäännön muuttamiseen tähtäävien toimien lisäksi yliopiston tulee kannustaa työntekijöitään tekemään työmatkojaan myös muilla julkisilla kulkuneuvoilla lentokoneen sijaan etenkin lähialueille suuntautuvilla työmatkoilla: esimerkiksi Riikaan, Pietariin, Moskovaan, Tukholmaan tai Kööpenhaminaan ei tarvitse lentää, kotimaasta puhumattakaan.
Näiden toimien lisäksi erilaisten digitaalisten laitteiden kehittäminen ja käyttöönotto tulee viedä uudelle tasolle kansainvälistä konferenssi- ja seminaaritoimintaa sekä kotimaista kokoustoimintaa varten. Digivalmiuksen kehittäminen ja olemassa olevien järjestelmien hyödyntäminen säästäisivät ympäristöä ja ihmisten aikaa. Työmatkustamiseen liittyvissä asioissa myös jokaisen tutkijan on katsottava itseään peiliin: onko jokainen konferenssi todella hiilijalanjäljen kasvattamisen arvoinen? Matkailu toki avartaa, mutta usein samat asiat voi hoitaa myös digitaalisesti. Matkailusta ympäristölle koituvaa hintaa on todella pohdittava jokaisen matkan suhteen.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi on selvää, että Jyväskylän yliopiston rakennusten lämmitys- ja sähköratkaisujen tulee olla kestäviä – uusiutuvilla energiamuodoilla, esimerkiksi maalämmöllä tai tuulisähköllä tuotettuja. Myös ruokavalintoja tulisi ohjata ympäristöystävällisempään suuntaan. Yliopiston kampuksella olevien Semma-ruokaloiden tarjonnassa on kohentamisen varaa. Juuston sekä punaisen lihan, erityisesti naudan, osuutta ruoissa tulisi vähentää, ja tilalle tulisi saada enemmän vegaani-, kasvis- ja kalaruokavaihtoehtoja. Lounasvaihtoehdoissa kasvisruoka ei saa olla kalliimpi vaihtoehto kuin liharuoka. Myös hävikkiruoan ostamisen mahdollisuuksia tulisi lisätä ja ruoan hintaa tarkastella yleisestikin siten, että hävikkiä syntyy mahdollisimman vähän. Lisäksi jo yliopistolla tehtävän tutkimuksen vuoksi ravintolapalveluissa tulisi käyttää lähiruokaa maksimaalisen paljon. Semma on Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sekä Fazer Food Services Oy:n yhteisyritys, jonka toimintaan Jyväskylän yliopistolla on valtaa. Yliopiston tulisi nyt käyttää tuota valtaansa.
Jyväskylän yliopistossa tarvitaan päätöksiä ja tekoja
Tekemistä on paljon. Ratkaisevan muutoksen aikaansaaminen vaatii yliopistolta runsaasti työtunteja. Se vaatii nykytilan selvittämistä, korjaavien ratkaisujen ja ympäristötekojen suunnittelua sekä resurssien osoittamista. Se vaatii päätöksiä ja konkreettisia muutoksia eikä vain työryhmien suosituksia. Se vaatii tahtotilaa henkilöiltä, joilla on valtuuksia päättää toimenpiteistä.
Ilmastonmuutoksen ottaminen vakavasti ei kuitenkaan merkitse pelkkää vaivaa ja kustannuseriä, sillä se on satsaus meidän, opiskelijoidemme ja seuraavien sukupolvien hyvinvointiin. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa profiloitumista Jyväskylän yliopiston brändin mukaisena rohkeana ja vaikuttavana asiantuntijatoimijana sekä hyvinvoivan maailman rakentajana. Ilmastohätätilan vaatimilla radikaaleilla käytännön toimilla Jyväskylän yliopisto on todellakin mukana rakentamassa tulevaisuutta.
Myös Jytte lupaa toimia!
Myös Jyväskylän yliopiston tieteentekijät haluaa toimia ja lupaa edistää omalta osaltaan ilmastonmuutoksen torjumista. Tämän vuoksi Jytte tekeekin seuraavat lupaukset:
- Jytten järjestämissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa ruoka- ja kahvitarjoilut tulevat jatkossa olemaan ilmastoystävällisiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kala- ja kasvisruokapainotusta.
- Mikäli Jytten tilaisuuksia järjestetään Jyväskylän yliopiston kampusalueen ulkopuolella, tiedotamme mahdollisuuksista päästä paikan päälle joukkoliikennevälineillä.
- Jytten hallituksen jäsenet sekä liittokokousedustajat käyttävät joukkoliikennevälineitä, erityisesti junaa, osallistuessaan Tieteentekijöiden liiton kokouksiin ja tapahtumiin.
- Jytte kiinnittää apurahoja myöntäessään huomiota hakemusten ilmastovaikutuksiin.
- Jytte osallistuu aktiivisesti Tieteentekijöiden liitossa ilmastonmuutosta ja sen torjumista koskevaan keskusteluun ja käytännön ratkaisujen kehittämiseen esimerkiksi kokouskäytänteiden, matkustuksen ja tarjoilujen osalta.
- Jytte edistää osaltaan valtion matkustussäännön muutosta sekä pyrkii kiinnittämään huomiota tiedematkailun laatuun sen määrän sijaan.
- Jytten jäsentiedote muutetaan vuodesta 2020 lähtien sähköiseksi.
Jytte myös haastaa muut Jyväskylän yliopiston piirissä toimivat ammatilliset järjestöt (Professoriliiton Jyväskylän osaston, JYTT ry, JYHY ry, JYLL ry) mukaan ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin ja herättämään sekä yliopiston sisällä että jäsentensä keskuudessa konkreettista toimintaa ympäristön tukemiseksi.
Vaadi sinäkin Jyväskylän yliopistolta ilmastotoimia!
Jyväskylän yliopiston opiskelijat ovat alkaneet jo toimia ilmaston puolesta: esimerkiksi helmikuussa 2019 yliopiston ylioppilaskunta ilmoitti päättäneensä asettua tukemaan Ilmastoveivi2019 -kampanjaa. Nyt on yliopiston työntekijöiden ja tutkijoiden vuoro. Yksi mahdollisuus siihen on osallistua perjantaina 27.9.2019 Suomessa järjestettäviin kansainvälisen ilmastolakon tapahtumiin. Työrauhan aikana Jytte ja Tieteentekijöiden liitto eivät kannusta työstäkieltäytymiseen. Suositamme kuitenkin lämpimästi kampanjointiin osallistumista omalla ajalla siten, että vuosityöajassa olevat eivät laiminlyö omia työtehtäviään, ja että kellokortilla työskentelevät leimaavat itsensä ulos kyseiseksi ajaksi.
Sinäkin voit vaikuttaa myös ilmastoviikon ulkopuolella sekä omilla henkilökohtaisilla valinnoillasi että vaatimalla Jyväskylän yliopiston johdolta, dekaaneilta, laitosjohtajilta ja lähiesimieheltäsi tekoihin ryhtymistä. Nykytilanteessa meillä kaikilla on velvollisuus vaatia Jyväskylän yliopistolta selkeitä, nopeita ja rohkeita konkreettisia toimenpiteitä. Aikaa on vähän ja asialla on siten kiire, mutta yhdessä toimimalla voimme saada muutoksia aikaan. Kohti kestävää tiedettä ja yhteiskuntaa!