Tatte kiittää mahdollisuudesta lausua oman kantansa toimitilaohjelman toisen vaiheen 2026-2030 valmisteluun liittyen.
Koemme kuitenkin haastavana antaa tarkkarajaista lausuntoa, sillä lausuntopyynnössä ei eritelty selkeästi sitä, mistä erityisesti toivottiin kommentteja. Tämä herättää kysymyksiä lausunnon merkityksestä. Onko lausuntopyynnön tarkoituksena toimia todisteena yhteisön kuulemisesta vai onko sillä konkreettista merkitystä suunnitteluprosessin kannalta?
Edellisessä lausunnossamme joulukuussa 2021 peräänkuulutimme pitkäjänteistä harkintaa suunnitelmia koskien, jossa pysähdyttäisiin väliajoin käsittelemään edistymistä – yhdessä yhteisön kanssa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että prosessi etenee vääjäämättömästi kuin ennalta määritetyn suunnitelman mukaisesti, kun toisen vaiheen tilanvähennyksistä tehdään päätöksiä jo ennen kuin aiempien vähennyksien vaikutuksista on mitään käsitystä. Jo Pinni A:sta luopuminen myllertää merkittävästi työtiloja ja -oloja keskustakampuksella, eikä henkilöstön siirtymistä uusiin työtiloihin voi vain olettaa onnistuneeksi etukäteen.
Alun perin ymmärsimme, että tilasuunnitelmia seurataan sekä arvioidaan ja määritellään uudelleen, kun ensimmäinen vaihe on saatettu päätökseen. Nykyinen vaikutelma on sellainen, että prosessi omaa jo oman liikevoimansa, eikä lausunnoilla ole merkitystä. Tilasuunnitelma siis havainnollistaa yliopiston strategisen ohjauksen kulkevan omia polkujaan. Osallistumisen ja osallistamisen näennäisyys on ollut yksi suurimmista nykyisen Tampereen yliopiston johtotyylin ongelmista. Kyseinen ongelma yliopiston johtotavassa on nostettu esiin jo yliopiston sisäisessä tarkastusraportissa. On ikävää nähdä, että raportin palaute ei realisoidu ollenkaan tilansäästösuunnitelmassa, joka on yliopistoyhteisön älyllistä kapasiteettia aliarvioiden brändätty ”kampuskehitykseksi”.
Tatte on erityisen huolissaan suunnitelman konkretian puutteesta. Mikä on yliopiston budjetti tähän työhön, joka sisältää tuhansien neliöiden merkittävää uudelleen muokkausta? Eli miten kampusta kehitetään, jos siihen ei vaikuteta juuri investoivan? Toisen vaiheen kampuskehityssuunnitelma ei myöskään ole linjassa yliopiston päivittyvän strategian kanssa eikä näy tulevien vuosien talous- ja toimintasuunnitelmassa. Tatten on vaikea nähdä, miten yliopisto voi leikata nykyisiä tilojaan suunnitelman ensimmäistä vaihetta pidemmälle sen vaikuttamatta merkittävästi työoloihin sekä opiskelijoiden valmiuksiin opiskella menestyksekkäästi Tampereen yliopiston kampuksilla. Jo ensimmäinen suunnitelman vaihe tulee vaikuttamaan merkittävästi työ- ja opiskeluoloihin. On nimittäin syytä huomata, että kun yliopiston tiloja muokataan ja rakennetaan uutta yliopiston välittömään yhteyteen, tämä aiheuttaa häiriötä koko kampuksen laajuudella. Toisen vaiheen suunnitelman jatkaminen tarkoittaa jatkuvaa häiriötä kampuksilla monien vuosien ajan.
Olemme edelleen huolissamme tilavähennyssuunnitelman selkeästä Keskustakampus-fokuksesta. Toivoisimme tilavähennysten painottumisesta keskustakampukselle konkreettisia perusteluja sekä selvitystä siitä, miten tämä on perusteltu tilatarpeiden näkökulmasta.
Suhtaudumme kuitenkin varovaisen positiivisesti suunnitelmaan HUBS-tiloista Päätalossa. Näemme, että tällaisille yliopistoyhteisön kohtaamiseen tarkoitetuille tilaratkaisuille on tarvetta ja hyvin toteutettuna ne tukevat aitoa yhteisöllisyyden kehittymistä. Hyvin toteutettu keskustakampuksen “Tiedekulma” on ehdottomasti kannatettava tila, ja voisi myös mahdollistaa kalliista Paidia-tilasta luopumisen.
Tatte vetoaa, että kauaskantoisia ja varomattomia päätöksiä toisen vaiheen toimenpiteistä ei tehdä, ennen kuin kunnollinen arviointi ensimmäisen vaiheen vaikutuksista on tehty. Operatiivinen johto ja hallitus voivat ilmaista tavoitteitaan, mutta tärkein ääni kuuluu yliopistoyhteisölle.
Tampereen yliopiston tieteentekijät, Tatte ry