INA järjesti perinteisen syysseminaarinsa kirjamessujen aikaan 27.10.2023 Helsingissä. Seminaarin teemana oli tänä vuonna Nyt entistäkin riittoisampi – kirjaston asiantuntijat muuttuvien vaatimusten ja omien kykyjen ristiaallokossa.
Vanhasta tiskiainemainoksesta lainatulla teemalla viitattiin kirjastoissa tehtävän asiantuntijatyön moninaisuuteen. Työ muuttuu kovaa vauhtia ja kirjastotyöhön tulee jatkuvasti sellaisia laajoja kokonaisuuksia, joista ei ole kirjastoalan koulutuksessa puhuttu mitään, esimerkiksi avoimen tieteen asiat. Samasta kirjastoammattilaisesta täytyy siis riittää osaamista jatkuvasti uusiin haasteisiin. Toinen aspekti moninaisuuteen oli kirjastotyön tekijöiden moninaisuus. Tekijöiden etniset ja kielelliset taustat ovat moninaisempia kuin aiempina vuosikymmeninä. Toiveiden mukaan tänä vuonna syysseminaaria oli mahdollisuus seurata myös etänä, vaikka meitä oli ilahduttava määrä porukkaa paikan päälläkin.
Seminaarin aluksi Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Johanna Moisio toi liiton tervehdyksen (diat). Tieteentekijöiden liitto koostuu 16 ammattiyhdistyksestä, joista INA on yksi. Tänä vuonna Tieteentekijät on saanut uuden jäsenyhdistyksen, Suomen ammattikorkeakoulujen tieteentekijät ry:n. INA:n tapaan senkin jäsenet työskentelevät ympäri Suomea. Johanna toivoi yhteistyötä yhdistystemme kesken, sillä myös INA:n työkenttään kuuluu jäseniemme edunvalvonta ammattikorkeakouluissa. Johanna kertoi ajankohtaisista tiedepoliittisista teemoista, joiden parissa liitto nyt työskentelee.
Aamupäivän aiheena oli työntekijöiden moninaisuus. Osion puhujat tulivat Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Aluksi Marjaana Ravonmaa Metropolian henkilöstöpalveluista kertoi Metropolian yhdenvertaisuustyöstä (diat). Metropoliassa oli uudistettu arvoperusta ja luotu eettiset periaatteet toiminnalle. Marjaana kertoi Metropolian työyhteisön moninaisuutta ja kieliä koskevista linjauksista.
Seuraavaksi Mihaela Laitinen ja Kaisu Sallasmaa kertoivat käytännön kokemuksiaan kirjaston asiakaspalvelutyöstä silloin, kun työntekijä osaa vain vähän suomea (diat). Mihaela on kotoisin Romaniasta ja hän on asunut Suomessa jo pitkään. Kaisu on hänen esihenkilönsä. Mihaela tuli Metropolialle alunperin kirjastokoulutukseen kuuluvaan työharjoitteluun, mutta on nykyisin jo vakituinen työntekijä. Asiakaspalvelu onnistuu hyvin, mikäli kieliä voidaan käyttää joustavasti. Asiakkaan kanssa voi vaihtaa englantiin mikäli asiakaskin sitä hyvin osaa ja asiat menevät suomeksi liian vaikeiksi. Myös käännösohjelmista on apua. Kieliasiat olisivat paljon helpompia, jos omaksuisimme sen ajatuksen, että kielitaidon ei tarvitse olla täydellinen. On siis ihan hyväksyttävää puhua niin suomea kuin englantiakin epätäydellisellä kielitaidolla. Hyvin englantia osaavat suomalaiset vaihtavat turhan herkästi englantiin huonosti suomea puhuvan kanssa, ja toisaalta huonosti englantia osaavat eivät ehkä uskalla avata suutaan lainkaan mikäli pitäisi puhua englantia. Mihaelalle kielten oppiminen oli luontevaa, ja hän puhuikin jo oikein hyvää suomea. Hän kertoi suomen kielen taitonsa kehittyneen töissä valtavasti.
Lounaan jälkeen siirryttiin työntekijöiden moninaisuudesta kirjastotöiden moninaisuuteen. Harri Ollikainen Taideyliopistosta puhui avoimen tieteen asioista töissä oppimisen näkökulmasta (diat). Avoimen tieteen vaatimukset syntyivät kirjastokentän ulkopuolella, mutta kirjastoala on ottanut niistä paljon vastuuta. Tämän alueen käytännöt ovat tulleet kovien tieteiden puolelta muiden tieteenalojen käyttöön, eikä törmäyksiltä ole aina vältytty. Harri on siirtynyt viisi vuotta sitten TTY:n kirjastosta Taideyliopiston kirjastoon, eli monessa asiassa yliopistokentän toiselta äärilaidalta toiselle.
Työelämän muutos edellyttää jatkuvaa oppimista. Tukeeko työnantaja kaikilla tätä, vai pitääkö asioita opiskella omalla ajalla etupainotteisesti? Avoimella tieteellä on yhteiskunnallinen ulottuvuus esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muodossa. Se on toki muutenkin kirjastoalalla kantava teema, mutta etenkin avoin tiede on sitä hyvin vahvasti.
Harrin jälkeen vuorossa oli Katri Larmo Helsingin Yliopiston lääketieteen kirjasto Terkosta (diat). Katrikin työskentelee paljon avoimen tieteen palvelujen parissa. Katrin näkökulma oli henkilökohtainen oppimiskokemus uuden ohjelmiston käyttöönotossa. HY oli ottanut käyttöön REDCAP-nimisen ohjelmiston kliinisen tutkimusdatan hallintaan. Kirjastosta tuli järjestelmän omistaja ja Katrista sen kouluttaja. Katri kertoi, että tällaisissa suurissa järjestelmissä tarvitaan omaa motivaatioita siihen, että oppii hallitsemaan järjestelmää kunnolla. Heillä motivaatio syntyi siitä, että tällaista järjestelmää oli pitkään toivottu yliopiston käyttöön. Motivaatiota tuki projektin aikana yhteistyö eri tahojen kanssa sekä asiakkaiden kanssa suoraan työskentely.
Katri puhui myös kirjaston roolista sitten, kun kaikki aineistot on saatu avoimiksi. Katrin mukaan meillä ei ole huolta, sillä tekemistä on hyvin pitkä lista jo pelkästään avoimen tieteen asioissa. Tästä itselläni tuli mieleen samalla viikolla kirjastoverkkopäivillä kuulemani osuva luonnehdinta, jonka mukaan kirjaston asiantuntija työskentelee ”sivistyksen ekosysteemipalveluissa”. Työkenttämme on hyvin laaja, eikä asiantuntijatyön tarve ole ainakaan vähenemässä.
Seminaarin lopuksi kuulimme poliitikko- ja kirjailijavieraan puheenvuorot. Poliitikkovieraana oli puhumassa 3. kauden keskustan kansanedustaja, entinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen. Hanna korosti kirjastojen tärkeyttä mm. lukutaidon näkövinkkelistä. Kirjastot ovat myös loistava investointi, sillä kirjastoon sijoitettu suhteellisen pieni rahamäärä tuottaa valtavan paljon hyötyä.
Kirjailijavieraana oli Marja Kyllönen, joka kirjoitti viime vuonna palkitun romaanin Vainajaiset. Marja oli kirjoittanut ajoittain hyvinkin runollisen proosamuotoisen puheenvuoron. Hän kertoi lapsuudestaan Kajaanissa ja siitä miten Anni Swanin Iris rukka iski silloin ja kovaa, ja miten siitä alkoi elämän mittainen seikkailu kirjallisuuden parissa. Marja kertoi Vainaijaiset-kirjan syntyneen ilmaisen ja kaikille avoimen kirjastolaitoksen ansiosta. Sitä ei olisi mitenkään voinut syntyä ilman Marjan pitkää kirjastonkäyttöhistoriaa. Marja korosti myös sitä, miten kirjaston ilmaisuus on elintärkeää: ”Jos kirjaston käytöstä olisi pitänyt maksaa, Kajaanissa ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päätyä kirjojen pariin”.
Seminaarin päätyttyä INA jatkoi vielä syyskokouksen merkeissä. Monet seminaarikävijät jatkoivat iltaa vielä kirjamessujen parissa muutaman sadan metrin päässä Messukeskuksessa.
Erkki Nurmi
Taideyliopiston kirjasto
