Tampereen yliopiston tieteentekijät kiittää mahdollisuudesta antaa näkemyksensä Tampereen yliopiston vakinaistamispolkujärjestelmän (tenure trackin) mallista.
1) Kiinnitämme ensisijaisesti huomiota siihen, että kyseessä on urapolku, eikä vakinaistamispolku. Oletamme, että Tampereen yliopiston tarkoitus on jatkossa tarjota muunkinlaisia vakinaistamisen urapolkuja, kuin täyteen professoriuteen tähtäävän tenure track-mallin kautta. Tenure track-malli ei voi olla ainoa Tampereen yliopiston tunnustama uralla etenemisen tai vakinaistamisen malli.
2) Esitämme myös huolemme siitä, että määräaikaisuuksia painotetaan lähtökohtaisena odotuksena akateemisella urapolulla yhä pidemmälle. Tatte haluaa muistuttaa, että suomalaiset yliopistot ovat sitoutuneet määräaikaisuuksien vähentämiseen. Määräaikaisuus ei voi olla lähtökohtainen oletus missään urapolun vaiheessa. Tieteentekijöiden liitto on kantanut huolta sitkeästi suomalaiseen yliopistokenttään juurtuneesta määräaikaisten työsuhteiden kulttuurista (ks. esim. Volanen 2012; ”Miksei vakituinen?” kampanja). Akateemisten uranäkymien epävarmuus painaa jo entistä nuorempia yliopistolaisia, minkä vuoksi ei ole järkevää rakentaa entistä kaukaisempaa vakinaistamisen horisonttia yliopistolaisten urapolkuihin.
3) Tatte myös huomauttaa, kuten Professoriliiton Tampereen yliopiston osasto omassa lausunnossaan, että tenure track- uramalli keskittää merkittävästi valtaa yliopiston strategisen johdon käsiin. Suora kontrolli urapolkuihin muodostaa huolestuttavia tilanteita, jossa yliopiston strategisen johdon näkemys tutkijasta voi vaikuttaa vakinaistamisprosessiin. Tatten mielestä olisi järkevää kasvattaa esimerkiksi tiedekuntaneuvostojen ja muiden alempana toimivien instanssien vaikutusvaltaa prosessissa yliopiston hallituksen läheisyysperiaatteen mukaisesti. Urapolun arvioinnissa keskeistä on vertaisten näkemys.
Tatten näkemys on, että rekrytointien tulisi seurata henkilöstösuunnitelmia, jotka käsitellään tiedekunnan henkilöstökokouksessa ja hyväksytään tiedekuntaneuvostossa. Niin ikään tiedekuntaneuvostojen olisi tärkeää nimittää tenure track -nimitysten valmisteluryhmä ja irrottaa prosessi strategisen johdon (dekaani 🡪 provosti) suljetusta linjajohdosta. Tämä valmisteluryhmä koostettaisiin akateemisista asiantuntijoista (osa organisaation sisäisiä mutta esteettömiä, osa organisaation ulkopuolisia), jotka vertailevat hakijoiden ansioita, ja laittavat hakijat läpinäkyvästi keskinäiseen järjestykseen. Tatte haluaa korostaa, että ulkoisen palveluntarjoajan toteuttamasta henkilöarvioinnista tenure track -rekrytointiprosessin osana tulee luopua, koska se ei täytä läpinäkyvyyden eikä akateemisen pätevyyden vaatimusta.
Edelleen, valmisteluryhmän asiantuntijoiden esteellisyydestä on syytä ohjeistaa selkeämmin, mikä edistäisi hyvää tieteellistä käytäntöä ja ennaltaehkäisisi sen loukkauksia. Ohjeessa tulisi selventää esteellisyyttä niin, että siinä huomioidaan laajemmin aikarajoin tutkimusyhteistyö, yhteisjulkaisut, yhteiset tutkimusrahoitukset, ohjaussuhde, läheiset henkilökohtaiset suhteet sekä niin kutsuttu poleeminen suhde eli tieteellinen kiistasuhde.
4) Tatte huomauttaa myös em. määräaikaisuusongelmien hengessä, että tällä hetkellä vakinaistamispolulle valittu henkilö joutuu eroamaan toistaiseksi voimassa olevasta tehtävästään, mikäli hänellä sellainen on. Tätä vaadetta ei ole kaikissa suomalaisissa yliopistoissa ja vaateesta olisikin syytä luopua. Uramalliin on syytä etsiä vaihtoehtoja ja joustavuutta, ei suljettuja siiloja.
5) Tatte kiinnittää niin ikään huomiota Professoriliiton ja tiedeneuvoston tavoin siihen, että urapolulla etenemisen kriteerit ovat nykyisellään liian abstraktit. Nämä kieltämättä antavat enemmän liikkumavaraa, mutta samaan aikaan ne johtavat herkästi tulkinnallisiin ongelmiin, joka liittyy myös suoraan edelliseen kohtaan 3. Tiedämme, että yliopistolla on parhaillaan yksi tenure-polun katkaisu jopa oikeusasteissa selvittelyssä. Näiden oikeusasteiden päätöksien on ensisijaisen tärkeää näkyä myös uramallin ohjeistuksessa ja taustoituksessa. Tenure track -mallin tulisi olla rakennettu siten, että niin päätöksenteko kuin kriteerit ovat läpinäkyviä ja ennakoitavia, jotta yliopiston resursseja haaskaavat oikeudelliset kiistat voidaan välttää.
6) Liittyen urapolun tutkimukselliseen painotukseen Tatte ilmaisee huolensa Professoriliiton tavoin siitä, että julkaisuansioiden ylikorostus uhkaa jättää varjoonsa muut ansiot, kuten yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja opetuksen. Eriarvoistuminen opetus- ja tutkimushenkilöstön välillä on aito huoli, johon tenure track ei nykyisellään ota juurikaan kantaa. Tähän eriarvoistuimiseen on myös huolestuttavia ennakkotapauksia nähtävissä kansainvälisessä korkeakoulututkimuksen tutkimuskirjallisuudessa (esim. Washburn 2005[1]; Ylijoki ym. 2020[2]; Mason & Megoran 2021[3]). Etäopetuksen todennäköisen lisääntymisen voidaan myös osaltaan nähdä vaikuttavan tähän kehitykseen opetuksen arvostusta laskevasti (Guillem & Briziarelli 2020[4]), mistä syystä on ensisijaisen tärkeää, että Tampereen yliopiston urapolkumallin kriteerit eivät synnytä lisää tätä vahvistavia rakenteita.
Tämä kytkeytyy myös laajempaan keskusteluun tenure track-tehtävistä ja niiden vaikutuksesta työyhteisöön.Tutkimuspainotteinen urapolkumalli johtaa nykyisellään hallinnollisten ja opetustehtävien uudelleen järjestelyyn työyhteisössä, ja jos tiedekunnan resursseja ei samanaikaisesti kasvateta, kasaantuvat nämä tehtävät muille opetus- ja tutkimustyötä tekeville. Tenure track -vaiheessa olevien tiedekuntien, tutkinto-ohjelmien ja/tai opintosuuntien opetusresursseja tulee kasvattaa suhteessa tenure trackille siirtyvien opetustaakan kevenemiseen. Tähän liittyvät myös tenure trackille vaihtoehtoiset uralla etenemisen mallit (ks. kohtaa 1), joiden avulla voitaisiin nykyistä paremmin varmistaa, ettei edellä mainittuja eriarvoistavia rakenteita pääse syntymään urapolkujärjestelmän rakenteisiin.
7) Tatte huomauttaa, että kovien vaatimuksien esittäminen yliopistolaisten urapolkumalliin edellyttää myös sitä, että yliopisto osoittaa vastaavaa sitoumusta yliopistolaisten materiaalisiin työoloihin. Yliopiston täytyy pystyä uskottavasti ja aidosti sitoutumaan osaltaan siihen, että tarvittavat työolosuhteet (esim. tutkimusinfrastruktuuri) ovat käytettävissä ja että hallinnolliset prosessit ovat sujuvia. Vuonna 2021 tehdyt tukihenkilöstön irtisanomiset sekä parhaillaan työn alla olevat tilanvähennyssuunnitelmat ovat Tatten näkökulmasta päinvastaisia merkkejä; yliopisto edellyttää paljon, mutta sitoutuu itse kovin vähän. Säälliset työolot ovat välttämättömyys urapolkumallin peräänkuuluttamalle ja yleisemmin kaikelle laadukkaalle akateemiselle työlle.
8) Tatte niin ikään yhtyy mm. Professoriliiton lausuntoon sen suhteen, että urapolkumallin terminologia ja nimikkeet ovat vieraita ja kömpelöitä. Sen sijaan, että yritetään sovittaa englanninkielinen nimikkeistö suomenkieliseen järjestelmään, järkevintä olisi miettiä nimikkeet uudelleen.
9) Professoriliiton kommentin mukaisesti Tatte kiittää dokumentissa esiin nostettua mentorointijärjestelmää sekä ns. tenure-kellon pysäyttämisen mahdollisuutta. Nämä ovat tarpeellisia ja toimivia ehdotuksia.
On hyvä ja tärkeää, että yliopisto suunnittelee uusia ohjeistuksia ja uralla etenemisen sekä työsuhteen vakinaistamisen polkuja. Haluamme rohkaista yliopistoa jatkamaan tätä työtä, esittämämme kommentit ja perusteltu rakentava kritiikki huomioiden.
Tampereen yliopiston tieteentekijät, Tatte ry, 6.5.2022
[1] Washburn, Jennifer. 2005. University Inc. The corporate corruption of higher education. Basic Books.
[2] Ylijoki, Oili-Helena & Henriksson, Lea. 2017. “Tribal, proletarian and entrepreneurial career stories: junior academics as a case in point.” Studies in Higher Education 42(7): 1292-1308.
[3] Mason, Olivia and Megoran, Nick. 2021. “Precarity and dehumanization in higher education.” Learning and teaching 14(1): 35-59.
[4] Guillem, Susana Martínez & Briziarelli, Marco. 2020. “Against gig academia: connectivity, disembodiment, and struggle in online education.” Communication Education 69(3): 356-372.