Kiihdytyskaistalla tieteeseen ja oppimiseen
Hyvät vapun juhlijat,
Kiitän lämpimästi kutsusta ja mahdollisuudesta tulla puhumaan tähän ainutlaatuiseen ja iloiseen Tatten vappuun! On mukava olla tässä kevään juhlassa mukana. Se tuo meidät vuosi vuodelta yhteen oli sitten auringon paistetta tai räntäsadetta. Tästä on tullut koko yliopistoyhteisöä kokova tapahtuma ja tämä on vuoden kohokohta meille kaikille. Täällä voimme tavata kollegoita eri tiedekunnista ja ennen kaikkea kohdata toisiamme kasvokkain yliopiston kampuksella.
Hallintotieteilijänä puheeni valmistelu alkoi tietysti lukemalla Tatten viime vuoden toimintakertomusta, kuinkas muuten. Huomioni keskittyi moneen tärkeään kysymykseen. Edunvalvonta on laajentunut aiempiin vuosiin nähden huomattavasti. Mukaan on tullut enenevästi ylikansallisia kysymyksiä. Pandemia, pandemian jälkeinen aika, sodat, korkeakoulupakolaiset. Tällainen edunvalvonta onnistuu vain hyvällä yhteistyöllä ja erittäin sitoutuneilla vapaaehtoisilla. Haluankin kiittää Tatten aktiiveja erinomaisesta huolen- ja puolenpidosta. Voimme tänään juhlia myös sitä yhteishenkeä, jonka perustalta kaikki tapahtuu.
Tatte on nostanut viime vuoden kertomuksessaan esille erittäin keskeisen koko yliopistoyhteisöä koskevan kysymyksen: soveltuuko ”tuottavuus” ja toiselta nimeltään tehokkuus todella mittariksi arvioida yliopistossa tehtävää luovaa työtä? Kysymys ei ole retorinen. Tätä kysymystä on ehdottomasti pidettävä agendalla. Tuottavuus ja tehokkuus, ne ovat kuin nopeusajot, joissa tähtäimenä on aina vain nopeampia kierroksia!
Nyt meillä on käynnistymässä uusi kolmivuotinen tohtorikoulutuspilotti. Se on tohtoriopiskelijoiden oma Grand Prix! Tohtoriralli, jossa yliopistot kaahaavat kilpaa, ja missä nopeimmat ajat ja ketterimmät käännökset ratkaisevat. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta muistetaanpa, että parhaat ideat syntyvät usein, kun pistämme jarrut pohjaan ja annamme aivojen levätä hetken.
Tänä vuonna valtio on päättänyt tarkistaa yliopistojen rahoitusmallia. Nyt yliopistot kiihdyttävätkin koneistoaan täysillä valitakseen yliopistoon ensimmäistä kertaa hakevia uusia opiskelijoita. Tämä on kuin starttiraha rata-ajoon, sillä maalissa on varattu 3 % ”kannustusrahaa” niille yliopistoille, jotka onnistuvat saamaan nuo ensikertalaiset tulokkaat. Ja opiskelijoilta tarvitaan nyt tutkintoja tavoiteajassa, sillä siitä kilahtaa yliopiston kassaan rahaa 1,8-kertaisesti aiemman 1,5-kertaisen sijaan.
Kansallinen rahoitusmalli ei luo meille parhaita työkaluja ja ajatusmaailmaa luovaan akateemiseen työhön, hallinnon asiantuntijatyöhön, oppimisympäristöihin ja uusien kovenevien tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimuksessakin kilpailu kovenee entisestään, kun meitä kannustetaan, ja suorastaan painostetaan, hankkimaan kilpailtua ulkoista tutkimusrahoitusta. Tämän painoarvo nousee nyt 14 %:iin. Mikäli joku teistä onnistuu voittamaan yritysrahaa, niin tästä palkintojen arvo kasvaa 1,2-kertaiseksi.
Ja entäpä tekoäly? ChatGPT vie meidät ja on jo vienyt ennennäkemättömälle kiihdytyskaistalle. Olemme syvemmillä vesillä kuin ehkä oletamme. Tämä koskee yliopiston opetusta, tutkimusta, hallintoa, aivan jokaista sopukkaa ja kaikkia yliopistoyhteisön jäseniä ja heidän tekemäänsä työtä nyt ja tulevaisuudessa. Ehdottaisinkin, että Tatte ottaa tekoälyn käyttämisen agendalleen yhdeksi painopisteeksi. Tarvitsemme kaikki ajatustemme kirkastamista, jotta ymmärtäisimme yhdessä paremmin ja monitieteisemmin, missä oikeastaan olemme ja mihin olemme menossa.
Katsokaamme siis yhdessä eteenpäin ja juhlistakaamme yhdessä sitä, että olemme osa tätä dynaamista ja elinvoimaista yhteisöä. Toivotan kaikille inspiroivaa ja iloista vappua.
Vuokko Kohtamäki