Yliopistolainen, kenellä on oikeus tutkimusaineistoosi?

 

Helsingin yliopiston tieteentekijät järjesti 3.2.2021 keskustelutilaisuuden yliopiston suunnittelemaan tutkimusaineistojen oikeuksiensiirtoon liittyen. Tässä blogissa JUKOn pääluottamusmies Seppo Sainio ja HYT:n puheenjohtaja Tommi Kokkonen avaavat keskustelun taustoja, esiin tulleita kysymyksiä ja tutkijoiden näkökulmaa oikeuksiensiirtosopimukseen.

 

Helsingin yliopiston suunnittelema oikeuksiensiirto huolestuttaa tutkijoita. Yliopiston tavoitteena on ottaa käyttöön työsopimuksen liite, jossa työsopimuksen solmimisen yhteydessä siirrettäisiin tutkijoiden oikeuksia työnantajalle. Oikeuksiensiirto koskisi kaikkea tutkimusryhmässä tehdyn tutkimuksen tutkimusaineistoa. Yliopisto saisi rinnakkaiset oikeudet käyttää, muokata ja luovuttaa aineistoa eteenpäin. Lisäksi yliopisto saisi oikeuden rinnakkaistallentaa tutkijoiden julkaisuja ja käyttää niitä tutkimus- ja opetustoiminnassa. Oikeuksiensiirto olisi vastikkeeton ja ajallisesti rajaamaton. Käytännössä puhutaan siis tutkijan koko työurasta yliopiston palveluksessa.

Suunniteltu oikeuksiensiirto kohdistuu ensi kertaa suomalaisessa yliopistokentässä avoimen tutkimuksen aineistoihin. Yliopistoissa on aiemmin otettu käyttöön oikeuksiensiirtosopimuksia liittyen sopimustutkimukseen eli ulkopuolisella rahoituksella tehtyyn tutkimukseen, jossa rahoittaja edellyttää saavansa tutkimustulokset ja tutkimusaineiston käyttöönsä. Nyt ulotetaan oikeuksiensiirto myös perusrahoituksella tehtyyn vapaaseen tutkimukseen.

 

Oikeuksiensiirto olisi merkittävä juridinen muutos henkilöstön asemassa

Pidämme suunniteltua oikeuksienluovutussopimusta kohtuuttomana tutkijoiden näkökulmasta. Tutkimusaineistojen moninaisuudesta johtuen emme myöskään pidä mahdollisena tehdä kaikille aloille ja kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa, yhteistä liitesopimusta oikeuksien luovuttamisesta.

Tekijänoikeuslain korkeakoulupoikkeus takaa yliopiston tutkijoille ja opettajille oikeuden hallinnoida teoksiaan ja päättää niiden käytöstä. Joissain tapauksissa tutkimusaineisto voi ylittää teoskynnyksen, jolloin tekijälle syntyy tekijänoikeusoikeuslain mukainen tekijänoikeus teokseen. Omistajuus tutkimusaineistoon voi perustua myös sen käyttöehtoihin, tutkittavien yksityisyyden suojaamiseen tai alan tutkimuseettisiin käytäntöihin. Tutkija ei myöskään voi sitoutua luovuttamaan työnantajalle oikeuksia käyttämäänsä aineistoon, jota suojaa kolmannen osapuolen tekijänoikeus.

Sopimusvapaus mahdollistaa immateriaalioikeuksista toisin sopimisen. Oikeuksien luovuttamisesta tulee kuitenkin aina sopia nimenomaisesti ja vapaaehtoisesti. Tasavertainen neuvotteluasema sopimusosapuolten välillä ei toteudu, jos oikeuksiensiirto asetetaan työsuhteen ehdoksi. Oikeuksien omistajalla tulee olla aito mahdollisuus olla luovuttamatta oikeuksiaan sekä neuvotella luovutuksen vastikkeellisuudesta.

Oikeuksiensiirto työsuhteen ehtona asettaisi yliopistojen määräaikaisen henkilöstön, opettajista ja tutkijoista 70 %, epätasapuoliseen asemaan vakinaisen henkilöstön kanssa. Määräaikaiset työntekijät joutuisivat luovuttamaan oikeuksiaan seuraavan työsopimuksensa solmimisen yhteydessä, mutta nykyiseltä vakinaiselta henkilöstöltä tätä ei voida vaatia. Oikeuksiensiirto koskisi myös uusia vakinaisia työsopimuksia. On luultavaa, että toteutuessaan oikeuksiensiirto leviäisi nopeasti Helsingin yliopistosta myös muihin yliopistoihin. Muutos heikentäisi merkittävällä tavalla yliopistojen tutkijoiden asemaa ja loisi epävarmuutta moniin tutkijanuran kohtiin mm. tutkijan vaihtaessa työpaikkaa.

 

Tietosuoja ja luottamuksellisuus kärsivät

Kyseessä ei ole ainoastaan tutkijan oikeuksiin liittyvä asia. Työnantajan mahdollisuus jakaa edelleen sensitiivistä tutkimusaineistoa tulisi vaikeuttamaan tutkimuksen tekoa silloin, kun tutkimus perustuu luottamussuhteeseen tutkijan ja tutkittavien välillä. Luottamuksellisia aineistoja on mm. kasvatustieteessä, psykologiassa sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologiassa, joissa tutkimuksen tekemisen edellytyksenä on tutkijan ja tutkittavien välinen luottamussuhde. Tutkijan on tarvittaessa voitava sitoutua siihen, että hän ei luovuta aineistoa eteenpäin.

Tutkijan on myös tehtävä tietosuojadirektiivin mukainen tietosuojailmoitus tutkimuksessa esiintyvien henkilötietojen käyttötarkoituksesta. Vaikka aineistoa anonymisoitaisiin, olisi tutkimuksessa mukana oleville kerrottava, että aineistoa voidaan luovuttaa eteenpäin tutkijasta riippumatta. Sekä lisätyön näkökulmasta että juridisesti olisi kohtuutonta vastuuttaa yksittäinen tutkija kaiken tutkimusaineistonsa anonymisoimisesta edelleenluovutettavaan muotoon.

 

Tutkijoiden ja tutkittavien oikeudet on turvattava

Keskeisenä perusteena oikeuksiensiirrolle on käytetty ajoittaisia, tutkimusryhmien sisäisiä ongelmatilanteita liittyen ryhmän yhteisten aineistojen käyttöön. Pidämme projektikohtaista sopimista parhaana lähestymistapana tuotettaessa ja käytettäessä yhteisiä aineistoja tutkimusryhmien sisällä. Ongelmatilanteita tulee vuosittain eteen kourallinen, mutta niiden määrää voidaan vähentää hyvällä projektienhallinnalla, sopimusten hallintajärjestelmillä, perehdytyksellä ja oppailla. Näin voidaan varmistaa esimerkiksi väitöskirjatutkijoiden mahdollisuus käyttää tutkimusryhmässä syntynyttä aineistoa oman tutkimuksensa loppuunsaattamiseen.

Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjeistus edellyttää, että projektin alkaessa sovitaan immateriaalioikeuksiin liittyvistä asioista. Ulkopuolisen tahon rahoittamassa sopimustutkimuksessa joudutaan väistämättä käymään tutkimusryhmässä projektikohtaisesti läpi tutkijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät asiat, sillä ulkopuolisilla rahoittajilla on immateriaalioikeuksien osalta toisistaan poikkeavia vaatimuksia. On siis joka tapauksessa varmistettava tutkijoiden tietoisuus niistä ja toisaalta sitoutuminen niihin.

Niin tutkijan kuin tutkittavan oikeusturvan näkökulmasta on ongelmallista siirtää tutkijalta oikeuksia “varmuuden vuoksi”. Vain ne oikeudet, joita rahoittaja tai ryhmän tutkimus edellyttää, on perusteltua jakaa tai luovuttaa.

Tutkijan mahdollisuus hyödyntää tai kaupallistaa osaamistaan voi olla hyödyllistä tutkijalle itselleen, mutta laajemminkin. Esimerkiksi kirjakustantajien kanssa solmittujen julkaisusopimusten kautta saadaan tieteenalalle perusteoksia ja muuta kirjallisuutta.

Tutkijan ammattiin liittyy jo ennestään monia epävarmuuksia ja kilpailuasetelmia. Tutkijoiden oikeuksien heikentäminen saattaisi nähdäksemme entisestään vähentää tutkijanuran houkuttelevuutta.

 

Seppo Sainio,  pääluottamusmies (JUKO) ja Tommi Kokkonen, puheenjohtaja (HYT)