Etätyöhön vauhdilla kevään kuluessa siirtyneet yliopistot ovat tarjonneet opetushenkilöstölle henkilöstökoulutusta ja tukitoimia sekä erilaisia sähköisiä “työkalupakkeja”. Yliopistoissa etäopetus on toistaiseksi jatkunut, sillä syksyn opetukset on päätetty järjestää useissa yliopistoissa etänä siinä määrin kuin se on mahdollista. Nyt keskustellaan siitä, miten etäopetusta jatketaan tulevaisuudessa, esimerkiksi hybridinä läsnä- ja etäopetusta yhdistäen.
Yhdessä on suunniteltu ja onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia jaettu Teamsissa ja Zoom-palavereissa. Moni on tehnyt henkilökohtaisen digiloikan ja saanut työkaluja pysyvään käyttöön. Poikkeusajan tuoma kehitys pystytään nyt näkemään, mutta samalla moni yliopiston opetushenkilöstöön kuuluva pohtii, miltä lähitulevaisuus työrintamalla näyttää. Tuliko tästä uusi normaali?
Etätyö vaatii suunnittelua ja luovuutta
Etäopetukseen siirtymisessä keskeinen haaste on ollut suunnitteluun tarvittavan ajan räjähdysmäinen kasvu. Kaikki pitää miettiä uusiksi. Mitä on hyvä opetus juuri nyt? Miten aktivoida opiskelijoita? Mikä työkalu on pedagogisesti mielekäs kulloiseenkin opetustilanteeseen? Painetta lisää se, että vaikka opetus tapahtuu pääosin etänä, on laadun pysyttävä korkeana. Tässä tilanteessa työmäärän pitäminen kohtuullisena on erittäin vaikeaa.
Etäaika on myös synnyttänyt kokonaan uusia ratkaisuja. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa kevään opetusharjoittelut jouduttiin pitämään etänä. Kun lapsiryhmää ei päästy opettamaan, opiskelijoiden tuli laatia suunnitelma harjoittelutilanteesta, jota ohjaaja kommentoi jälkikäteen kirjallisesti. Aikaisemmin kasvotusten tapahtuneeseen ohjaukseen on sisältynyt 1,5 tunnin keskustelu. Keskustelussa opiskelija on voinut reflektoida oppimaansa ja palautetuokio on ollut tärkeä osa harjoittelua.
Nyt harjoitteluiden arvioiminen osoittautui haasteelliseksi, sillä niitä ei ole ennen järjestetty näin laajamittaisesti kirjallisena. Lisäksi jokainen ohjaaja suunnitteli keväällä omatoimisesti itse, miten järjestää harjoittelu etänä.
Eri opintosuunnat ovat työskennelleet enemmän tai vähemmän itsenäisesti, minkä vuoksi vuoropuhelu ja osaamisen jakaminen eri oppiaineiden välillä on ollut vähäistä. Toisaalta paikkoja osaamisen jakamiseen on pystytty myös luomaan spontaanisti: monelle työyhteisölle aiemmin yhteiset kahvitauot ovat toimineet hiljaisen tiedon paikkana, jossa on jaettu kokemuksia, vinkkejä ja tietoa työtehtäviin liittyen. Nyt samaa tehdään virtuaalisissa kahvihuoneissa, joissa on otettu käyttöön myös yhteisen ongelmanratkaisufoorumina teemakeskustelut. Tällaisia teemoja ovat voineet olla esimerkiksi Moodlen hyödyntäminen etäopetuksessa tai videoluentojen tallentaminen, ja parhaat käytännöt ovat päässeet jakoon.
Katse tulevaan
Opetushenkilökunta kaipaa työnantajalta toisaalta tunnustusta, toisaalta selkeitä ja yhtenäisiä linjauksia. Hyviä esimerkkejä siitä, mihin yhtenäisiä ohjeita tarvitaan, ovat monet opetuksen uusista reunaehdoista syntyneet ilmiöt: esimerkiksi se, kuinka paljon ohjata opiskelijoita sähköpostissa tai millainen vapaus opettajalla on päättää luentojen tallentamisesta Moodleen. Jos en halua tallentaa jokaista ohikiitävää live-esiintymistäni Moodleen, olenko huono opettaja?
Jatkossa poikkeaviin tilanteisiin olisi hyvä varautua selkeällä ja yhtenäisellä ohjeistuksella sekä panostamalla viestintään niin yksiköiden sisällä kuin niiden välillä. On ymmärrettävää, että etäopetuksen ja -harjoitteluiden järjestäminen on ollut välttämätöntä, mutta jälkikäteen tarkasteltuna yhtenäiset toimintatavat olisivat tuoneet opettajille kaivattua lisätukea omista työtehtävistä selviytymiseen sekä myös lisänneet opiskelijoiden tasavertaista kohtelua. Lisäresursseja, kuten tuntiopettajien palkkaamista olisi myös kipeästi kaivattu.
Käynnissä on suuri muutos; jopa eräänlainen ihmiskoe. Se asettaa yhden yliopistomme tärkeistä arvoista – yhteisöllisyyden – kovalle koetukselle. Pidetään siitä yhdessä kiinni.
Laura Kortesoja, väitöskirjatutkija, varapuheenjohtaja, Helsingin yliopiston tieteentekijät
Suvi Kotkavuori, puheenjohtaja, Helsingin yliopiston opetusalan paikallisyhdistys HYL