Sarjakuvakampanja yliopistojen asymmetristä vallankäyttöä sisältävistä tilanteista

Jyväskylän yliopiston tieteentekijät ry toteutti vuosina 2018-2019 sarjakuvakampanjan, jonka tavoitteena oli pystyä tavoittamaan yliopistossa vaikuttavia asymmetristä vallankäyttöä sisältäviä ongelmatilanteita. Sarjakuvakampanja pyrki sekä avaamaan keskustelua yliopistoväen työssään kohtaamista ongelmatilanteista että tiedottamaan yliopistolaisten käytettävissä olevista toimintamahdollisuuksista tällaisia tilanteita varten.

Kampanjaan sisältyi kysely, jossa kysyttiin jytteläisten kohtaamasta vihapuheesta, häirinnästä ja syrjinnästä sekä muista heidän kohtaamistaan asymmetrista vallankäyttöä sisältäneistä ongelmatilanteista, sekä sarjakuvatyöpaja, jota pitämään saapui Vihan ja Inhon internet -teoksen (2017, Vehkoo & Nieminen) kuvituksesta vastannut Emmi Nieminen. Vuonna 2018 toteutettujen kyselyn ja työpajan herättämän keskustelun perusteella työryhmä valitsi yhteensä neljä aihetta, joista luonnosteltiin neljä sarjakuvaa, jotka kuvataiteilija Sirpa Varis toteutti vuonna 2019.

Sarjakuvakampanjan mahdollisti Tieteentekijöiden liiton toiminta-avustus. Julisteet toteutti Heidi Kosonen, ja saatteiden kirjoittamisesta vastasivat Kosonen ja Johanna Turunen. Lisäksi työryhmässä mukana olivat Mikko Jakonen ja Kaisa Laitinen. Sarjakuvat saateteksteineen julkaistiin neljässä Acatiimi-lehden numerossa vuonna 2019. Tieteentekijöiden yhdistyskoordinaattori Miia Ijäs-Idrobo kommentoi muutaman saatetekstin luonnoksia.

Sarjakuvat sekä linkit Acatiimissa julkaistuihin saateteksteihin löytyvät alta.

Sarjakuva 1: Tutkija kohtaa vihapuhetta

(julkaistu Acatiimin numerossa 3/2019: http://www.acatiimi.fi/3_2019/19.php)

Mediaa puhututtava vihapuhe on muodostunut kasvavaksi ilmiöksi myös yliopistomaailmassa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan vuonna 2015 julkaiseman kyselyn mukaan 68 prosenttia tutkijoista on vähintään ”toisinaan” joutunut häiritseväksi koetun palautteen kohteeksi. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa jopa 35 prosenttia vastanneista ilmaisee joko vähentäneensä julkisia esiintymisiään tai harkitsevansa tarkemmin esiintymisensä kanavia ja asiayhteyksiä. Tilasto kaipaa päivittämistä, sillä yhteiskunnallinen vihapuhe on kasvanut räjähdysmäisesti sitten vuoden 2015.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto vetosivat suomalaisiin yliopistoihin 2010-luvun alussa, että turvallisuusohjeet ja käytännöt päivitettäisiin internet-aikaan, ja konkreettisia päivityksiä on myös tehty. Koska ilmiö jää yleisyydestään huolimatta usein piiloon, päivittämistä kaipaavat myös tutkijoiden käsitykset siitä, miten toimia vihapuhetta kohdatessa.

Kuinka siis toimia, jos joudut itse tai huomaat kollegasi joutuneen vihapuheen kohteeksi? Yliopistojen toimintatavat vaihtelevat, mutta kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on laillinen velvollisuus vastata henkilöstönsä turvallisuudesta. Vihapuhetapauksista tulisi aina viestiä yliopiston turvallisuuspäällikölle tai vastaavassa toimenkuvassa toimivalle henkilölle. Ilman tietoa tapahtumista, on fyysisen ja henkisen turvallisuuden takaaminen mahdotonta. Kaikki uhkaukset kannattaa säilyttää ja dokumentoida, vaikka sisältö olisikin vastenmielinen, mukaan lukien soittokerrat ja -ajat. Häirintäpuheluita on myös laillista nauhoittaa. Voimakkaissa tapauksissa tulee tehdä rikosilmoitus poliisille.

Konkreettisten turvallisuusuhkien lisäksi, vihapuhe aiheuttaa laaja-alaista stressiä ja epävarmuutta. Yliopistoilla on vastuu tukea henkilöstönsä — myös apurahatutkijoiden — työssä jaksamista ja henkistä hyvinvointia. Tutkimus- ja opetushenkilöstöön kohdistuva vihapuhe edellyttää käytännön toimia tiedekunnan, laitoksen ja yksiköiden tasolla. Viralliset valtuudet häirintätapauksissa on työsuojeluvaltuutetulla, työsuojelupäälliköllä ja häirintäyhdyshenkilöllä. Häirinnästä tulisi ensi tilassa keskustella myös ohjaajan ja/tai lähiesimiehen kanssa. Yliopiston toimijoiden ohella voit kääntyä myös luottamusmiesten, liiton asiantuntijoiden ja jäsenliittosi edustajien puoleen.

Myös vertaistuki on elintärkeää. Liian usein tutkija jää vihapuheen kanssa yksin. Jos todistat vihapuhetta, osoita tukesi äläkä jätä kollegaa painimaan tilanteen kanssa yksin. Asiantuntijoihin kohdistuva vihapuhe on meidän kaikkien yhteinen asia.

Voit ladata julisteen käyttöösi täältä: Sarjakuvakampanja_vihapuhe_blue (2)

Sarjakuva 2: Kansainvälinen tutkija kohtaa syrjintää

(julkaistu Acatiimin numerossa 4/2019: http://www.acatiimi.fi/4_2019/19.php)

Kansainvälinen liikkuvuus on keskeinen osa akateemista työtä. Tämä tarkoittaa, että samalla kun suomalaisten tutkijoiden odotetaan pätevöityvän muualla, tulee suomalaisten yliopistojen olla houkutteleva ympäristö kansainvälisille tutkijoille. Viime aikoina mediassa on kiinnitetty huomiota tutkijakoulutuksensa Suomessa saaneiden tutkijoiden aivovuotoon ulkomaille. Ongelmalliseksi tunnistetun ilmiön taustalla vaikuttaa monia syitä. Korkeakoulutettujen urille tyypillisten epävarmuuksien ohella kansainvälisten tutkijoiden asemaan vaikuttavat erityisesti myös syrjivät rakenteet ja rasismi.

Rasismi ja eriarvoistava kohtelu on yliopistoissa laaja ongelma. Siitä kärsivät niin kansainväliset opiskelijat ja tutkijat, kuin myös kasvava määrä ruskeita suomalaisia. Ilmiöön liittyvät keskustelut ovat koostuneet lähinnä yksittäisistä puheenvuoroista, joissa korostuvat yksittäisten tutkijoiden tai opiskelijoiden kokemukset. Institutionaaliset äänet ovat keskittyneet pääosin pahoittelemaan tapahtunutta ja julistamaan nollatoleranssia rasismille. Rakenteellisiin kysymyksiin ei kuitenkaan ole puututtu.

Rakenteisiin juurtunut syrjintä ei kuulu yliopistoon, ja siihen puuttuminen vaatii toimia. Tekemäänsä selvitykseen nojaten Anaïs Duong-Pedica toteaa, että suomalaisilla yliopistoilla ei ole selkeitä puuttumismalleja rasismiin. Myös ehkäiseviä toimenpiteitä on niukasti. Yliopistoilta tulee vaatia konkreettisia toimenpiteitä, joilla kyetään puuttumaan ongelman rakenteellisiin ja yksilöön kohdistuviin erityispiirteisiin.

Rasismiin tulisi puuttua myös arkipäivän toiminnan tasolla. Suoranaiseen rasismiin ja rasistisiin puhetapoihin pitäisi uskaltaa puuttua silloinkin, kun sitä harrastavat akateemisesti koulutetut ja esimiesasemassa olevat ihmiset. Lisäksi erityistä huomiota pitäisi kiinnittää rakenteellisiin kysymyksiin, kuten viestintä- ja rekrytointikäytäntöihin. Etenkin viestintäkäytännöillä on keskeinen rooli siinä, että kaikki yliopistoyhteisön jäsenet voivat osallistua yhteisiin toimintoihin taustastaan riippumatta. Sama informaatio on oltava kaikkien tutkijoiden saavutettavissa äidinkielestä riippumatta.

Kun todistat syrjintää, osoita tukesi syrjintää kohdanneelle kollegalle ja auta nostamaan asia keskusteluun työyhteisön kanssa. Asiaan tulisi puuttua nimenomaan ulkopuolisten henkilöiden toimesta, eikä jättää asiaa syrjityn harteille. Viralliset selvityspyynnöt tulee ohjata häirintäyhdyshenkilölle. Yliopiston toimijoiden ohella voit tietysti kääntyä myös luottamusmiesten, liiton asiantuntijoiden ja jäsenliittosi edustajien puoleen.

Voit ladata julisteen käyttöösi täältä: Sarjakuvakampanja_kvtutkija_scarlet

Sarjakuva 3: Nuori tutkija luhistuu

(julkaistu Acatiimin numerossa 7/2019: https://www.acatiimi.fi/7_2019/21.php)

Nuorten tutkijoiden arki on Tieteentekijöiden liiton vuonna 2017 toteuttaman kyselyn mukaan jatkuvan epävarmuuden värittämää. Urapolun yleisen epävarmuuden ja erityisesti tutkijanuran alkuvaiheisiin liittyvien hankaluuksien, kuten lyhyiden rahoituskausien, lisäksi huomiota on kiinnitetty myös nuorten tutkijoiden työpanoksen hyödyntämiseen niin sanotussa akateemisen sektorin harmaassa taloudessa. Oman tutkimuksen lisäksi heitä voivat kuormittaa laitostasolta ja ylemmiltä kollegoilta tulevat ilmaistyöt, joista oman arvon jatkuvaan todistamiseen pakotettujen nuorten tutkijoiden voi olla hankala kieltäytyä.

Nuorten tutkijoiden onkin helppo uupua työhönsä. Monet ruohonjuuritason toimijat ovat kommentoineet nuorten tutkijoiden, eli erityisesti väitöskirja- ja post doc -tutkijoiden, arkea kuormittavasta ahdistuksesta ja työssä väsymisestä, jotka saattavat johtaa jopa työkyvyttömyyden partaalle. Työuupumus, mielenterveysongelmat ja tutkijanuran epävarmuus sekä alhainen ansiotaso kiihdyttävät aivovuotoa pois yliopistosektorilta. Tieteentekijöiden liiton toteuttaman kyselyn mukaan lähes 60 prosenttia vastaajista suunnitteli siirtyvänsä yliopistosta yksityiselle sektorille ja jopa lähes 50 prosenttia siirtyvänsä täysin toisiin tehtäviin.

Jotta akateeminen ura on tulevaisuudessakin houkuttava urapolku, nuorten tutkijoiden työssä jaksamista, työskentelyolosuhteita ja yliopiston puuttumista nuorten tutkijoiden kohtaamiin epäkohtiin on parannettava. Kyselyn loppuraportissa peräänkuulutetaan erityisesti tutkijanuran alkuvaiheen ammattimaisuuden vahvistamista, mihin liittyy muun muassa väitöskirjatutkijoiden nimekkeen yhtenäistäminen, ansiotason nostaminen ja rahoituspätkien pidentäminen. Monet nuoret tutkijat kohtaavat myös ongelmia laillisten oikeuksien noudattaminen saralla, esimerkiksi työehtosopimuksen määrittelemien palkankorotusten tai työmatkojen päivärahaoikeuden suhteen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat sellaiset apurahalla työskentelevät nuoret tutkijat, jotka työskentelevät ilman vakinaista työtilaa yliopistolla tai mahdollisuutta hakeutua työterveyden palveluihin. Yliopistoilta tarvitaan konkreettisia toimia erityisesti tällaisten tutkijoiden tukemiseksi, jotta heidän jaksamisensa ei jäisi pelkkien vertaisverkostojen varaan.

Nuorena tutkijana väsyessäsi on hyvä muistaa, että väitöskirjatutkijoiden tärkein yhteyshenkilö ongelmatilanteissa on oma ohjaaja. Työsuhteeseen, palkkaan ja työmäärään liittyvissä ongelmissa voit myös aina kääntyä liiton luottamusmiesten puoleen. Tieteentekijöiden liitolla on lisäksi tänä vuonna avattu uutena jäsenetuna omavalmennus, josta voi pyytää valmennusta esimerkiksi hyvinvoinnin tueksi. Lisäksi nuorten tutkijoiden jaksamisen varmistamisessa tukena ovat oppiaineen pääedustaja, laitosjohtaja ja läheiset kollegat. Myös Mela järjestää työhyvinvointiin liittyvää toimintaa apurahalla työskenteleville.

Voit ladata julisteen käyttöösi täältä: Sarjakuvakampanja_nuoritutkija_pink

Sarjakuva 4: Tutkijanaiset kohtaavat häirintää

(julkaistu Acatiimin numerossa 8/2019: https://www.acatiimi.fi/8_2019/26.php)

Sukupuolten välistä tasa-arvoa yliopistoissa tutkiva Johanna Lätti kertoi vuosi sitten Acatiimissa, että sukupuolten tasa-arvo ei edelleenkään toteudu yliopistoissa. Kyseessä on harvoin suora syrjintä. Useammin takana vaikuttavat kompleksit vaikutussuhteet, joiden seurauksena ”akateeminen eliitti” säilyy miesvaltaisena siitä huolimatta, että yliopistot ja tutkimus naisistuvat.

Erilaiset tilastot maalaavatkin tilanteesta varsin synkän kuvan. On arvioitu, että naiset suorittavat 58 prosenttia kaikista yliopistotutkinnoista ja tohtorintutkinnoista 51 prosenttia. Silti yhä tänä päivänä noin 70 prosenttia professoreista on miehiä, minkä lisäksi professoritasolla naisten ja miesten palkoissa on yli 300 euron ero. Viime vuosina yleistyneet tenure track -rekrytoinnit ovat osaltaan syventäneet kuilua naisten ja miesten välillä. Akatemiassa naisten lasikatto näyttääkin olevan vielä voimissaan, joskin erot tieteenalojen välillä ovat suuret.

Palkkauksen osalta Lätti kiinnittää epätasa-arvoistavia tekijöitä tarkastellessaan huomion esimerkiksi tutkimusalojen tulosohjailun ja uusien TES-sopimusten myötä entistä paikallisemmiksi muuttuneiden palkkausneuvottelujen vaikutuksiin. Toisaalta uralla etenemiseen vaikuttavat perhevapaiden vaikutusten sukupuolittuneisuus ja hallinnollisen, yhteisöllisen ja metatyön kasautuminen naisille. Kuten Leena Näre korostaa, on naisten kokemassa työ- ja palkkasyrjinnässä paljon uralla etenemiseen liittyviä rakenteellisia ongelmia. Taustalla vaikuttavat myös yleiset mielikuvat tutkijoiden sukupuolesta.

Tieteentekijöiden nuorille tutkijoille teettämässä kyselyssä nousi esiin, kuinka miehiin verrattuna naiset kokivat harvemmin, että yliopistossa ja omalla laitoksella kaikki ovat yhdenvertaisia ja näkivät miessukupuolesta olevan hyötyä yliopistouralla. He myös raportoivat miehiä useammin lykänneensä lasten saantia uran takia. Jyväskylän yliopiston tieteentekijöiden jäsenistönsä keskuudessa toteuttamassa kyselyssä painottuivat lisäksi suorat syrjintätapaukset ja seksismi: naistutkijat kertoivat kohtaavansa työpaikalla edelleen seksuaalista vihjailua ja häirintää. Erityisesti nuoret naistutkijat kohtaavat työssään myös sukupuoleensa perustuvaa vähättelyä.

Mitä naistutkijana täytyisi siis tehdä syrjintää tai häirintää kohdatessaan? Seksuaalisen häirinnän ollessa kyseessä on hyvä ilmoittaa kollegoille ja lähiesimiehille, mutta myös häirintäyhdyshenkilölle. Työsuhteeseen, palkkaukseen ja työmäärään liittyvissä ongelmissa ja rikkomuksissa voi puolestaan kääntyä liiton luottamusmiesten puoleen. Rekrytointitilanteissa tapahtuneeseen syrjintään voi vaatia myös tasa-arvovaltuutetun selvitystä. Omia oikeuksiaan myös pitää muistaa puolustaa muun muassa työsuunnitelmia täytettäessä, joten työehtosopimuksiin on hyvä perehtyä, kun ne toimitetaan neuvottelusaleista kevättalvella 2020.

Voit ladata julisteen käyttöösi täältä: Sarjakuvakampanja_naistutkija_aqua