Rehtorin valinta on puolivälissä, ja neljä kärkiehdokasta on tiedossa. Selvitimme yhdessä Professoriliiton Helsingin yliopiston jaoston, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden HYVÄT ry:n kanssa kärkiehdokkaiden mielipiteitä tärkeistä kysymyksistä liittyen rehtorin tehtävään. Lue vastaukset alta!
Tänä keväänä valitaan uusi rehtori Helsingin yliopistoon. Täältä voit lukea mitä rehtorinvalinnan suhteen on tähän mennessä tapahtunut. Nyt tiedossa on neljä kärkiehdokasta: Kai Nordlund, Kimmo Nuotio, Sari Lindblom ja Johanna Mäkelä. Helsingin yliopiston hallitus valitsee heidän joukostaan keväällä yliopiston rehtorin seuraavalle viisivuotiskaudelle. Ennen valintaa järjestettiin ehdokkaille vielä koko yliopistoyhteisölle avoin kuulemistilaisuus 9.3.
Tutustu hakijoihin:
Sari Lindblom: FT yliopistopedagogiikan professori. Toimii Helsingin yliopiston istuvana rehtorina.
Johanna Mäkelä: VT ruokakulttuurin professori. Toimii HY:n kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina.
Kai Nordlund: FT laskennallisen materiaalifysiikan professori. Toiminut HY:n matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 2018-2022 ja on toiminut vuodesta 2022 asti opetuksesta vastaavana vararehtorina.
Kimmo Nuotio: OT rikosoikeuden professori. Toiminut HY:n oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina 2010-2017 ja johtaa tällä hetkellä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituuttia.
Lähetimme yhdessä Helsingin yliopiston Professoriliiton, ylioppilaskunnan ja väitöskirjatutkijoiden kanssa kaikille neljälle ehdokkaalle kysymyspatteriston. Kysymykset käsittelivät muun muassa tulevaisuuden tutkintoja, yhteisön hyvinvointia sekä yhteisön kansainvälisten jäsenten mahdollisuuksia osallistua yliopistoyhteisön toimintaan.
1. Millaisena näet tulevaisuuden yliopistotutkinnon? Miten se eroaa nykyisestä vai eroaako? Perustele!
LINDBLOM: Tulevaisuuden yliopistotutkinnossa linkki tutkimuksen ja opetuksen välillä on vahva. Tutkinnossa joustavat mahdollisuudet yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen. Tieteidenvälisyys on tärkeää, samoin tieteellisen ajattelun taidot, kuten analyyttisyys, kriittisyys ja ongelmanratkaisutaito.
MÄKELÄ: Suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa ja EUn tavoitteissa on kaksi rinnakkaista suuntaa: tutkintojen suorittaneiden määrän kasvu ja jatkuvan oppimisen pienet osaamiskokonaisuudet. Yliopistoissa tarjotaan sekä generalistikoulutusta että ammattitutkintoja. Kaikkea tarvitaan.
NORDLUND: Tulevaisuuden tutkinnossa on sama perusidea kuin nykyisessä, eli se on yliopiston tae korkeatasoisesta ja laajasta osaamisesta, mutta siihen sisältyy entistä enemmän poikkitieteellisiä ja monikielisiä elementtejä. Tutkintoja täydentävät pienet sertifioidut osaamiskokonaisuudet.
NUOTIO: Kehittelyä pienin askelin. Seurataan tutkinnon antamia valmiuksia ja tarvittaessa reagoidaan muutoksin. Tieteidenvälisyyttä lisätään mahdollisesti edelleen etenkin maisterivaiheessa niin, että ensin on opittu hyvin tiettyä tieteenalaa. Kanditutkinnot tuntuvat tällä hetkellä piukkaan pakatuilta, ehkä liiankin.
2. Meillä on yliopistolla moninainen ja aktiivinen opiskelijayhteisö (järjestöt osakunnat, ylioppilaskunta…). Miten rehtorina tuet ja kehität yhteyttä opiskelijayhteisöön?
LINDBLOM: Urani ajan olen pitänyt tiiviisti ja aktiivisesti yhteyttä opiskelijayhteisöön. On tärkeää ylläpitää henkilöstön, opiskelijoiden ja yliopiston johdon monenlaisia vuorovaikutusmuotoja ja kuunnella opiskelijoiden ehdotuksia, tarpeita ja toiveita yhteistyöstä. Vapaamuotoiset temaattiset keskustelutilaisuudet ovat parhaita.
MÄKELÄ: Tavoite on luonteva ja mutkaton yhteistyö, jossa puolin ja toisin on helppo ottaa yhteyttä ja keskustella asioista yhteisiä päämääriä luoden. Mielestäni tälle yhteydenpidolle on hyvä olla myös rakenne, jonka merkeissä säännöllisesti tavataan niin arkena kuin juhlassakin.
NORDLUND: Entisenä opiskelija-aktiivina olen jatkuvasti ja mielelläni yhteydessä opiskelijoihin, sekä virallisten että epävirallisten kanavien kautta. Rehtorina jatkaisin tätä läheistä yhteyttä mm. vahvistamalla ylioppilaskunnan kanssa yhteistä H-talks-toimintaa yhteistoimintafoorumina.
NUOTIO: Rehtorin on tarpeen kuunnella opiskelijoiden ääntä niin virallisemmissa kuin epävirallisissa yhteyksissä. Opiskelijoilla on monessa mielessä paras tieto siitä, missä kulloinkin mennään. Yhteydenpitokanavat kyllä löytyvät ja tiedän niitä olevankin. Olen tätä harjoitellut dekaanina.
3. Miten rehtorina edistäisit Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia?
LINDBLOM: Koko yhteisön hyvinvointi on minulle psykologina todella tärkeää. Olen korona-aikana ollut aktiivisesti kehittämässä erilaisia matalan kynnyksen hyvinvoinnin tuen käytäntöjä. Nämä ovat hyvä pohja tulevaisuudessakin. Rehtorina hyvinvointityö on jokapäiväistä. Yhteisöllisyyden vahvistaminen edistää yksilöiden hyvinvointia. Siihen on panostettava.
MÄKELÄ: Yliopistoyhteisölle on oltava käsitys siitä, mitä ja miksi HY:ssä ollaan tekemässä sekä miten toiminta toteutetaan. Ilman yliopistoyhteisön osallistumista se ei onnistu. HY:n eri yksiköissä ja yhteisöissä voidaan vaikuttaa hyvinvointiin kohdentamalla voimavaroja, mitoittamalla työtä ja sopimalla siihen sisältyvistä tehtävistä, arvostamalla arjen kohtaamisia ja yhteydenpitoa.
NORDLUND: Jatkaisin koronan aikana aloitettua lisäsatsausta opiskelijoiden hyvinvointiin. Henkilökunnan hyvinvoinnin edistämiseksi mm. parantaisin tilojen viihtyvyyttä, vaikuttamismahdollisuuksia, ja monikielisiä käytäntöjä siten että kaikki voivat osallistua toimintaan.
NUOTIO: Tärkeintä arjen hyvinvointi ja yhteisöllisyyteen panostettava. Tilaa kokeiluille ja luovuudelle. Avoin henkilöstösuunnittelu ja inhimillistä kasvua tukeva johtaminen lisäisivät luottamusta ja heijastuisivat hyvinvointiin. Opiskelijat eri tavoin toimintaamme mukaan. Opiskelun tulee tuottaa aidosti iloa. Hallinnonkin työtä pitää arvostaa.
4. Pitääkö korkeakoulutuksen olla maksutonta myös tulevaisuudessa? Perustele!
LINDBLOM: Lukuvuosimaksuton yliopistokoulutus takaa tasa-arvoiset mahdollisuudet korkeakoulutukseen. Maksuilla hyviä vaihtoehtoja, kuten kiintiöt toisen saman tason tutkinnon suorittajille sekä laaja ja monipuolinen jatkuvan oppimisen tarjonta, mikä vähentää toisen samantasoisen tutkinnon hankkimisen tarvetta.
MÄKELÄ: Maksuttomuus on ollut koulutuksen tasa-arvon lähtökohta. Kysymys on poliittisesti latautunut, jos julkinen rahoitus niukentuu. Yliopistossa on annettava asiantuntijoiden arvioida tutkimuksen keinoin, miten voidaan yhdistää koulutuksen tasa-arvo ja yliopiston riittävät voimavarat.
NORDLUND: Kyllä. Helsingin yliopiston ei pidä olla vain varakkaan eliitin yliopisto, vaan koko kansan yliopisto. Lukukausimaksut pelottaisivat heikommista sosioekonomisista taustoista tulevia hakemasta yliopistoon.
NUOTIO: Suomessa korkeakoulutuksen maksuttomuus on hyvin vahva periaate, jolla on maata rakennettu. Julkinen rahoitus pidettävä niin korkealla, ettei tarvitse edes avata keskustelua lukukausimaksuista. Yliopistojen rahoitus on yhteiskunnalle sijoitus tulevaisuuteen. Koulutusvastuiden lisääminen pitää näkyä rahoituksessa.
5. Erilaiset tekijät, kuten rahoitus, lyhytaikaiset työsopimukset tai KKO S2021.66, 10.01.2023 tuomio, vaikuttavat siihen, miten houkuttelevana tutkijanura näyttäytyy. Miten tutkijanurien veto- ja pitovoimaa voidaan parantaa Helsingin yliopistossa?
LINDBLOM: Laadukas yliopistokoulutus ja korkeatasoinen tutkimus ovat parhaat vetovoimatekijät tutkijanuralle. Pitovoimaa edistäisivät yksilöllinen tuki tutkijanuran suunnitteluun, kokeneiden tutkijoiden tuki uraansa aloittaville sekä selkeämmät uranäkymät ja mahdollisimman pitkät työsopimukset.
MÄKELÄ: Tekemällä hyvin perustehtävämme ja pohtimalla parhaita mahdollisia keinoja tukea mielekästä urakehitystä. Yliopistouraan kuuluu myös opettajuus, koska HY:n koulutusohjelmat tarjoavat tutkimusperustaista opetusta. Edistämällä tutkijanuran laajenemista yliopistojen ulkopuolelle.
NORDLUND: Tutkijanuria voi tehdä entistä houkuttelevammaksi tekemällä urapolkujärjestelmää monipuolisemmaksi, sekä apulaisprofessoreille. että muille senioritutkijoille. Työsopimusten lyhytaikaisuuksia tulee välttää systemaattisilla periaatteilla etenkin väittelyn jälkeisille työsuhteille.
NUOTIO: Yliopiston tulee sitoutua täysin henkilöstöönsä. Työsuhteiden tulee olla mahdollisimman pitkiä. Uramahdollisuudet taataan jokaiselle. Läpinäkyvä ja rohkea henkilöstösuunnittelu on tähän avain. Siihen pyrittävä (niissä oloissa), kun toimitaan täydentävän rahoituksen hankkeissa. Yhteisöllisyys on vetovoimatekijä.
6. HY on opetuksen/tutkimuksen/palkkavertailun rankingeissä menettänyt asemaa kilpailijoihin absoluuttisesti ja suhteellisesti. Miten rehtorikandidaatti kääntää trendit?
LINDBLOM: Aiempaa heikompi menestys rankingeissä on suoraa seurausta vuoden 2016 suurista leikkauksista. Perusrahoitus tarvitsee tasokorotuksen, jotta jää enemmän aikaa perustehtäviin (eli tutkimukseen ja opetukseen) keskittymiseen. Täydentävän rahoituksen hankkiminen on tässä tilanteessa yhä merkityksellisempää.
MÄKELÄ: Analysoimalla, mistä on kysymys. Tässä voi näkyä välillisesti julkisen rahoituksen vähentyminen ja kohdentaminen. HY:n kannattaa myös miettiä pitkäjänteisesti ja strategiapohjaisesti, mitä tutkimuksen ja opetuksen/koulutuksen saralla on järkevää tavoitella.
NORDLUND: Palkkausjärjestelmän joustovaraa voidaan käyttää entistä laajemmin hyödyksi, etenkin henkilökohtaisen suoriutumisen yläpäässä. Tämä voidaan rahoittaa mm. hyödyntämällä entistä enemmän mahdollisuutta kohdentaa myös seniorihenkilökunnan palkkaa projekteille.
NUOTIO: (Meillä on hiukan käsijarru päällä.) Upeaa strategiaamme toteutetaan yhä tiivistyvällä manageriaalisella ohjauksella. Keventäisin ohjausta ja antaisin tiedekuntien, tutkijoiden ja opettajien itse keksiä ja kokea sen, miten strategian suuntaan edetään. Työ pitää kokea merkitykselliseksi ja nähdä sen yhteys yliopiston laajemmassa kehikossa.
7. Mikä on nykyinen opettaja/opiskelija suhde ja mikä on oikea suhde 2029? Jos suhde nousee, mistä tulee vaadittava tuottavuuskasvu?
LINDBLOM: Opettaja-opiskelijasuhde vaihtelee suuresti tieteenalasta toiseen. Keskimääräistä tavoiteltavaa suhdelukua vaikea antaa. Suhdetta ei voi heikentää vaikuttamatta samalla koulutuksen laatuun. Tuottavuuskasvussa on mielestäni tärkeintä se, että edistämme opintojen sujuvaa etenemistä. Laadusta ei voi tinkiä.
MÄKELÄ: HY:ssä 48 opiskelijaa/proffa. Määrä on pienempi kuin muualla. Opetusta antaa koko opetus- ja tutkimushenkilöstö, jonka osuus HY:ssä on keskitasoa (57 %). Onko olemassa optimisuhdetta monialaisessa yliopistossa? Silti opetukseen on oltava asianmukaiset voimavarat ja opetustavat.
NORDLUND: Vuonna 2022 opettaja/opiskelija-suhde oli 0,16. Oikea suhde 2029 on noin 0,2. Parempaan tulokseen voidaan päästä kasvavalla tutkimusrahoituksella, joka kasvattaa myös opettavaa henkilöstöä, sekä parantamalla opintojen ohjausta ja sujuvuutta niin, että opinto-ajat lyhenevät.
NUOTIO: Tieteenalamme ovat hyvin eri asemassa, eikä keskiarvo kerro kovin paljon. Suhdeluku lienee noin 1/15 laskutavasta riippuen. Opetuksen ja tutkimuksen vakinainen ydinhenkilöstö on suurimmassa rintamavastuussa koulutustehtävien suhteen. Jos suhde edelleen heikentyy, näemme joko tutkimuksen tai opetuksen heikentymistä. Jonkinlaisia tuottavuusloikkia voidaan silti koettaa. Voidaan vaikka kokeilla verkkokurssia osana pakollista opetusta. Kurssien arvosteluissakin voidaan etsiä nykyaikaisia ratkaisuja, kuten vertaisarvioinnin käyttöä silloin, kun se sopii.
8. HY:llä on suuri kiinteistömassa joka edustaa sekä kustannuksia, että arvoa. Miten rehtorikandidaatti tasapainottaa tilat(m2) vs etätyön?
LINDBLOM: Koronavuodet ovat muuttaneet tilojen tarvetta sekä opetuksessa, tutkimuksessa että työnteossa. Tilatarpeen suunnittelussa on tulevaisuudessa painotettava yksilöllisiä tarpeita. Yksi ratkaisu ei sovi kaikille vaan on pohdittava yksiköittäin (tutkimusryhmät, tieteenalat, tiedekunnat) parhaimmat ratkaisut.
MÄKELÄ: Lähtökohta on, miten henkilöstö ja opiskelijat parhaiten voivat järjestää työnsä ja opiskelunsa. Paluu kampuksille on kesken, mutta käyttämätön tila ei ole kestävää tilankäyttöä. Tilankäyttö on muuttunut. Silti HY:n seinillä on myös symbolinen merkitys yliopistoyhteisölle.
NORDLUND: Tiloista tulee tehdä viihtyisiä ja monipuolisia niin, että ne edistävät yhteistä tekemistä, satunnaisia kohtaamisia, ja tekevät paikalle tulemisen houkuttelevaksi. Jos etätyö mahdollistaa tilasäästöt, tulee osa säästetyistä vuokrista käyttää yhteisöllisyyttä edistäville toimille.
NUOTIO: Tilatarpeista ja -ratkaisuista keskusteltava eri tiedekuntien ja yhteisöjen kanssa. Etätyö sopii joihinkin kohtiin, mutta heikentää yhteisöllisyyttä. Yliopisto ei voi eikä saa muuttua etäyliopistoksi sen paremmin henkilöstölle kuin opiskelijoillekaan. Joustavista käytännöistä voidaan sopia yksiköittäin.
9. Miten ehdokkaat näkevät yliopiston nykyisen taloudellisen tilanteen ja yliopiston tuen tutkimuksen tekemiselle? Millä tavoin tukea tutkimukselle voisi vahvistaa?
LINDBLOM: Taloudellinen tilanne on vakaa, mutta vaikeasti ennustettavissa. Tutkimuksen tukeminen on pääasiassa tiedekuntien tehtävä. Tutkimusvapaita pitää tarjota kaikille. Yliopistotasolla tutkimuksen vaatimia infrastruktuureja pitäisi tukea enemmän, samoin kansainvälisten tutkimushankkeiden valmistelua.
MÄKELÄ: Yliopiston etua on valvottava valppaasti valtiovallan suuntaan, sillä perusrahoituksen jaossa HY:tä ei aina ole kohdeltu hyvin. Rahoitusmahdollisuuksien vaihtoehtoja täytyy pohtia. Jokainen opettaja tutkii ja jokainen tutkija opettaa -periaatteen toteutumista tulee tukea.
NORDLUND: Taloudellinen tila on tällä hetkellä vakaa, mutta tulevaisuuden epävarmuudet ovat suuria. Teemme paljon työtä sen eteen, että 4% tavoite TKI-rahoituksen tasolle Suomessa toteutuu, ja sen julkisen puolen osuudesta suuri osa tulee yliopistoille suoraan tai Suomen Akatemian kautta.
NUOTIO: Taloustilanteemme on vakaa, mutta kustannukset nousevat nopeasti. Säästöjä on paikoittain, mutta riippuvuutemme valtionrahoituksesta korkeaa. Rahoituspohjaa olisi hyvä laajentaa. Tutkimustyötä on voitava tehdä myös lukukauden aikana. Opiskelijoiden palkkaaminen tutkimusapulaisiksi on hieno idea. Myös ulkomailla tapahtuvia tutkimuskausia tuettava ja se on myös laatutekijä.
10. Miten näet apurahatutkijoiden nykytilanteen ja aseman Helsingin yliopistossa suhteessa yliopiston työntekijöihin? Miten voisi taata, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti?
LINDBLOM: Apurahatutkijat ovat valitettavasti eri asemassa kuin palkkapaikoilla tutkimusta tekevät. On tärkeää ottaa apurahatutkijat yhteisön jäseniksi ja pohtia keinoja, miten heidän asemaansa voidaan vahvistaa. Pieniä tekoja on jo tehty, kuten tilakulujen laskutuksesta luopuminen.
MÄKELÄ: Apurahatutkijoiden sopimuksilla taataan, että he ovat osa tiedeyhteisöä. He ovat tiedekuntansa sp-listoilla. Heillä on pääsy erilaisiin järjestelmiin ja henkilöstökoulutukseen. Apurahatutkijoille on myös osoitettu työtiloja. Heillä on oikeus äänestää hallintovaaleissa.
NORDLUND: Apurahatutkijoita tulee kohdella täysivertaisina tutkimusyhteisön jäseninä. Tämä voidaan taata mm. tarjoamalla työtiloja kaikille päätoimisesti tutkimusta tekeville samoin periaattein – nyt kun etätyö on vahvasti yleistynyt, riittää jaettuja työtiloja useammalle.
NUOTIO: Apurahatutkijat tulee ottaa täysin mukaan toimintaamme ja työyhteisöömme. Ei saa olla kahta kastia. Ongelmat on kohdattava ja ne ovat ratkaistavissa. Tutkijakoulun tulisi olla tässä aktiivinen, ja tiedekuntien osaltaan myös.
11. Millaisilla toimilla varmistaisit, että kansainvälisillä opiskelijoilla ja tutkijoilla on a) yhtäläiset mahdollisuudet saada tietoa yliopiston kolmella kielellä ja b) yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yliopistoyhteisön demokratiaan?
LINDBLOM: Toimimme sujuvasti kolmella kielellä. Neuvostojen, toimikuntien ja muiden yhteistyöelimien toimintaan on voitava osallistua jokainen yhteisön jäsen riippumatta kielitaidosta. Välillä on hyväksyttävä, että pienin yhteinen nimittäjä on useimmiten englannin kieli. Tiedotuksen oltava kolmikielistä.
MÄKELÄ: HY:ssä on jo linjauksia, jotka tukevat eri kieliä osaavien ihmisten osallistumista (esim. rinnakkaiskielisyys). Kolmekielisyys on juurrutettava arkeen kahvipöydistä isoihin kokouksiin, joissa voidaan käyttää simultaanitulkkausta. Kansalliskielten opiskelua ja käyttöä on tuettava.
NORDLUND: On tärkeää, että kaikki saavat tietoa ja voivat osallistua yliopiston toimintaan kolmella kielellä. Dekaanina olin luomassa järjestelmää, jossa tiedekuntaneuvosto voi työskennellä suomi ja englanti rinnakkaiskielinä. Vastaavia rinnakkaiskielikäytäntöjä tulee edelleen lisätä.
NUOTIO: (Toimintakulttuurimme kehittyy kyllä koko ajan, mutta työsarkaa silti edelleen riittää.) Ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat otettava joka suhteessa toimintaamme mukaan. Viestintää kolmella kielellä ja valmius käyttää englantia eri toimielimissä. Työskentelykielestä pitäisi voida sopia mahdollisimman joustavasti. Hallinnossa kielten osaaminen on noussut kohisten.
12. Tutkijoiden urapolut yliopistolla ovat moninaisia, mutta tätä ei rakenteissa aina huomioida. Miten apurahatutkijat, urapolkujen risteyksessä olevat nuoret tutkijat ja Suomeen muualta tulevat tutkijat saadaan integroiduksi paremmin osaksi työyhteisöä?
LINDBLOM: Jokaisen saatava kokea olvansa yliopistoyhteisön jäsen. Kaikki yliopistolaiset on saatava mukaan yhteisiin keskusteluihin ja asioiden valmisteluun. Lähituki tutkimusryhmissä ja yksiköissä on kaikkein tärkeintä, samoin vertaisryhmät yliopistotasolla. Viestinnän on saavutettava erityisesti nämä ryhmät.
MÄKELÄ: HY on kiinnittänyt näihin asioihin huomiota mm. luomalla uramallin, jonka eri osioita parhaillaan toteutetaan. Integraatiota on edistettävä aktiivisesti kutsumalla kaikkia yksiköiden toimintaan (esim. erilaiset työryhmät)) ja mahdollistamalla monikielinen toimintakulttuuri.
NORDLUND: Kaikkia yhteisön jäseniä tulee kohdella tutkimusryhmien täysivertaisina jäseninä. Integroimisen vuoksi yksiköissä on luotava tavat saada koko yhteisö – hallinto mukaan lukien – tapaamaan ja vuorovaikuttamaan säännöllisesti myös puuduttavia kokouksia epävirallisemmissa muodoissa.
NUOTIO: Usein ulkomaalaiset tulevat tutkimustehtäviin ja integroituvat niihin ympäristöihin. Opetusvastuut, olisivat hyvä keino ottaa eri ryhmiämme mukaan tiedekuntien ja koulutusohjelmien tehtäviin. Lähipiirissäni näiden ryhmien edustajia on kyllä aiempaa enemmän mukana esimerkiksi tiedekunnan toimikunnissa.
13. Työrauha, riittävät resurssit ja tuki ovat edellytyksiä akateemiselle työlle. Miten varmistatte opettajille ja tutkijoille yhtäläiset mahdollisuudet työn tekemiseen tiedekunnasta riippumatta?
LINDBLOM: Opetuksen oikeudenmukainen jakautuminen edellytys sille, että myös tutkimukselle jää aikaa. Työsuunnitelmat ovat tärkeä työkalu, sillä ”opetusosuudet” tuovat näkyviin ja vertailtaviksi suunnitellut opetustehtävät. Tärkeintä, että yhtäläiset mahdollisuudet toteutuvat tiedekuntien sisällä ja yksiköittäin.
MÄKELÄ: Lähtökohtana on luottamus siihen, että yliopiston yksiköt toimivat itsenäisesti ja järjestävät toimintansa tarkoituksenmukaisella tavalla osana yliopiston kokonaisuutta. Lisää mahdollisuuksia luoda yhteistä näkemystä parhaista mahdollisista käytänteistä.
NORDLUND: Yliopistolla tulee varmistaa, että tilojen käyttöperiaatteet ovat samanlaiset kaikissa yksiköissä. Kaikkialla tulee olla tarjolla riittävästi hiljaisen työn tiloja. Samoin hallinnon tukiresurssien tulee olla jakautuneita reilusti yksikön kokoon ja opiskelijamääriin nähden.
NUOTIO: Ketään ei jätetä yksin eikä muista jälkeen. Työyhteisöön kuuluminen antaa suojaa ja esihenkilötyöllä voidaan tukea tarpeen mukaan. Kiusaaminen ja haitanteko kitkettävä pois. Olen ollut hyvin iloinen nähdessäni yliopistolla ”Häirinnästä vapaa alue”-tarroja. (Tämän pitää toteutua kaikissa tiedekunnissa.) Rehtorin tulee vetää kuuma linja kaikkiin tiedekuntiin. Yliopistoa ohjataan sisäisesti myös rahoituksella. Jos siinä on vääristymiä, niistäkin pitää voida puhua.