Aika tasan kaksi vuotta sitten sain ilokseni kuulla, että minut on valittu vanhemman tutkijan tehtävään ammattikorkeakouluun. Koska olen tällainen ammattiyhdistysaktiivi, aloin jo ennen työn alkamista etsiä tietoa siitä, millaista työehtosopimusta uudessa työssäni sovelletaan. Etsintä ei kuitenkaan tuntunut tuovan minulle vastausta. En kerta kaikkiaan löytänyt itseäni ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksesta.
Aiemmat työkokemukseni olivat lähinnä yliopistosektorilta. Siellä olin tottunut siihen, että opetus- ja tutkimushenkilöstöä koskee työehtosopimuksessa samat kirjaukset. Tämä on ollut täysin loogista, koska valtaosalla työnkuvaan kuuluu sekä opetusta että tutkimusta. Ammattikorkeakouluissa sovellettavasta työehtosopimuksesta löysin kuitenkin hämmästyksekseni vain opetushenkilöstöä koskevat kirjaukset ja erikseen hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevat kirjaukset. Mutta jos minä olen ammattikorkeakoulussa vanhempi tutkija, niin kuka minä olen työehtosopimuksen näkökulmasta?
Kun olin aloittanut työssäni, selvisi, että paperilla olin hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä, tai HTP-henkilöstöä, kuten termi arkisessa kielenkäytössä taipuu. Vähitellen minulle on valjennut, että tutkimus- kehitys- ja innovaatio (TKI) -työn totaalinen näkymättömyys ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksessa on vain yksi esimerkki siitä, miten TKI-työn käytännöt ja kulttuurit etsivät vielä paikkaansa ammattikorkeakoulukentällä.
TKI-tehtävä jää koulutustehtävän varjoon johtamisessa
TKI-toiminta on ollut osa ammattikorkeakoulujen lakisääteisiä tehtäviä vuodesta 2003 lähtien, ja erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana TKI-toiminnan volyymi on kasvanut merkittävästi. Tutkimusten ja selvitysten perusteella ammattikorkeakoulujen arjessa koulutustehtävää painotetaan kuitenkin vahvasti ohi TKI-tehtävän. Vuonna 2018 toteutetussa kyselytutkimuksessa ammattikorkeakoulujen henkilöstöltä tiedusteltiin näkemyksiä oman organisaationsa johtamistavoista. Vastauksissa tuli näkyviin, että johtamisessa nähtiin vahva orientaatio opetustoimintaan huomattavasti selkeämmin kuin tutkimustoimintaan.
Koulutustehtävän ensisijaisuus tuli esiin myös laadullisessa tapaustutkimuksessa, joka tarkasteli TKI-toimintaan liittyvää sidosryhmäyhteistyötä korona-aikana. Osa tutkimusta varten haastatelluista henkilöistä oli kokenut, että poikkeustilanteessa etualalle asetettiin laadukkaan etäopetuksen järjestäminen. Samalla TKI-toiminnan jatkuvuuden ja yhteistyöverkostojen ylläpitämisen varmistaminen jäi taka-alalle.
Opetus- ja TKI-työn yhteensovittaminen haastaa arjessa
Kaltaisillani TKI-tehtäviin rekrytoiduilla HTP-henkilöstön jäsenillä työnkuvassa on pelkästään TKI-työtä. Kuitenkin tyypillisesti ammattikorkeakouluissa TKI-työ ja opetustyö kietoutuvat toisiinsa. Opetushenkilöstön jäsenillä, kuten lehtoreilla ja yliopettajilla, opetustehtävien rinnalla voi työnkuvassa olla erilaisia määriä TKI-työtä. Vuonna 2018 toteutettuun kyselytutkimukseen vastanneista opetus- ja TKI-henkilöstön jäsenistä noin puolet ilmaisi olevansa kiinnostuneita sekä opetus- että TKI-työstä.
Erilaisten tehtävien yhteensovittamisen käytännöt tuntuvat kuitenkin joiltain osin haastavilta ammattikorkeakoulujen arjessa. Historia koulutusorganisaatioina näkyy esimerkiksi työn suunnittelun käytännöissä edelleen vahvasti, ja käytännöt ovatkin herättäneet kritiikkiä ammattikorkeakoulujen henkilöstölle suunnatussa selvityksessä. Opetushenkilöstön työsuunnitelmissa aikaa jäsennetään opetustyön ehdoilla ja oletuksilla. Kesken lukuvuotta tulevat TKI-hankkeet ja niiden valmisteleminen voi olla vaikea sovittaa mukaan työsuunnitelmaan, joka on jo ahdettu täyteen opetustyötä.
TKI-työn vaatimaa aikaa ei myöskään tunnuta täysin ymmärrettävän. Ensinnäkin hankkeiden valmisteluun ei välttämättä myönnetä riittävästi työaikaa. Toiseksi erityisesti tutkimusprojekteihin liittyvän tieteellisen julkaisemisen pitkät aikajänteet jättävät yksittäiset tutkijat itsekseen ihmettelemään, millä ajalla julkaisujen viimeistely tapahtuu, kun projektin rahoituskausi päättyy. Tutkimuksessa onkin raportoitu, että tutkimustyötä saatetaan päätyä tekemään ”ylimääräisellä ajalla”.
Koulutusorganisaatiosta kohti koulutus- ja TKI-organisaatiota
Tavoitetila ei toki ole se, että TKI-tehtävää alettaisiin ammattikorkeakouluissa priorisoida ohi koulutustehtävän. Sen sijaan, kummankin tehtävän tärkeys tulisi aidosti näkyä ammattikorkeakoulujen arjessa.
Ammattikorkeakoulut ovat TKI-projektien rahanhaussa ja toteutuksessa jo hyvän aikaa osoittaneet, että ne eivät ole pelkästään koulutusorganisaatioita vaan myös kansainvälisesti uskottavia ja kunnianhimoisia TKI-organisaatioita. Nyt niiden olisi korkea aika osoittaa sama myös TKI-toiminnan arjen käytännöissä. Työn suunnittelu ja resursointi sekä TKI-työtä tekevien nimikkeet, urapolut ja työehdot vaativat kaikki aktiivista reflektointia ja kehittämistä.
Jään odottamaan, josko seuraavan neuvottelukierroksen jälkeen edes löytäisin itseni ja TKI-toiminnan ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksesta.
Sanni Tiitinen
Kirjoittaja on Tieteentekijöiden varapuheenjohtaja sekä vastaperustetun Suomen ammattikorkeakoulujen tieteentekijät ry:n puheenjohtaja. Hän on akateemiselta taustaltaan sosiaalipsykologi ja työskentelee vanhempana tutkijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Vapaa-ajallaan hän muun muassa lenkkeilee koiriensa kanssa, joogaa ja harrastaa luovaa kirjoittamista.
Kirjoitus pohjautuu osittain Sanni Tiitisen kirjoittamaan ja Akava Worksin keväällä 2023 julkaisemaan artikkeliin ”Kestävää ja inhimillistä kasvua ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan”.
Lähteet:
Aarrevaara, Timo, Sanna Ryynänen, Ville Tenhunen & Pekka Vasari (2021) The Finnish Academic Profession’s Divided Opportunities in Management and Governance. Acta Paedagogica Vilnensia, 46, 43–53. https://doi.org/10.15388/ActPaed.2021.46.3
Aarrevaara, Timo, Pekka Vasari & Ville Tenhunen (2022) The Teaching-Research Nexus of the Academic Profession in Finland, Estonia and Sweden. Teoksessa: Futao Huang, Timo Aarrevaara & Ulrich Teichler (toim.) Teaching and Research in the Knowledge-Based Society. Historical and Comparative Perspectives. Cham: Springer, 161–179. https://doi.org/10.1007/978-3-031-04439-7_9
Mäki, Kimmo, Liisa Vanhanen-Nuutinen, Sampo Mielityinen & Sami-Pekka Hakamäki (2019) Kiviä ja keitaita II. Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2020-10/kivia-ja-keitaita.pdf
Salomaa, Maria & Andrea Caputo (2021) Business as usual? Assessing the impact of the COVID-19 pandemic to research, development and innovation (RDI) activities of universities of applied sciences. Tertiary Education and Management, 27(4), 351–366. https://doi.org/10.1007/s11233-021-09079-z
Lue myös aiheeseen liittyvät aiemmat blogit:
https://tieteentekijat.fi/tieteentekijoiden-tyoskentelyoloja-kehitettava-ammattikorkeakouluissa/
https://tieteentekijat.fi/akateeminen-kameleontti-loysi-rauhan/