Tutkija, vanhempi tutkija, erikoistutkija, johtava tutkija, projektiasiantuntija, vanhempi asiantuntija, johtava asiantuntija, tutkija-lehtori, tutkijayliopettaja… Ammattikorkeakoulujen opettajien ja TKI-henkilöstön nimikkeissä on viime vuosina näkynyt yhä vahvemmin merkkejä myös selkeän tutkimuksellisista työnkuvista (ks. Timonen ym., 2023). Tämä kehityssuunta nimikkeistössä on tervetullut, koska se tekee näkyväksi ammattikorkeakouluissa tehtävän akateemisen tutkimuksen ja tutkimuksellisen kehittämistyön määrän ja merkityksen nopean kasvun.
Eri ammattikorkeakoulujen käyttämät nimikkeet, nimikkeiden takana olevat työnkuvat, niiden suhteet toisiinsa sekä siirtymät roolista toiseen ovat kuitenkin toistaiseksi vakiintumattomia. Ammattikorkeakoulut ovat luoneet omia uramallejaan ja jopa roolista toiseen johtavia urapolkuja tutkimukselliseen työhön. Yhtenäistä näkemystä näiden uramallien tavoitteista, määriteltyjen roolien työn sisällöstä, niihin liittyvistä pätevyysvaatimuksista ja tutkijanarvioinnin käytännöistä ei kuitenkaan vielä ole. Ammattikorkeakoulujen henkilöstö kokee myös kehitetyt urapolut epäselviksi ja näkee uralla etenemisen tapahtuvan enemmän suhteilla kuin aidosti avoimilla reiteillä (Mäki ym., 2024, s. 67).
Suomen ammattikorkeakoulujen tieteentekijät pitää tärkeänä, että erityisesti ne ammattikorkeakoulut, joissa tutkimustoiminta on jo vakiintunutta, lähtisivät tekemään kansallista yhteistyötä yhtenäisen uramallin määrittelemiseksi tutkimuksellisissa rooleissa työskenteleville. Yhteinen nimikkeistö paitsi selkeyttäisi ammattikorkeakoulussa työskentelevien tutkijoiden ja TKI-asiantuntijoiden asemaa, myös vahvistaisi ammattikorkeakoulujen profiilia vakavasti otettavana yhteistyökumppanina tutkimuksellisissa hankkeissa.
Miksi yhteistyö uramallien määrittelyssä on tärkeää?
Uramallit ja -polut voivat parhaimmillaan tukea henkilöstön työhyvinvointia ja motivaatiota oman osaamisen kehittämiseen. Tällöin niiden tulee olla läpinäkyviä, ennakoitavia, reiluja ja kannustavia sekä kytkeytyä kilpailukykyiseen palkkausjärjestelmään. Kun puhutaan tutkimuksellisen työn uramalleista, keskeistä on myös, että ne tekevät näkyväksi nimenomaan henkilön tutkimuksellisen erityisosaamisen ja siten osoittavat sen arvostusta organisaatiossa. Tällaisia ehdot täyttäviä uramalleja ja -polkuja voidaan varsin hyvin luoda ammattikorkeakoulukohtaisesti niin, että ne vastaavat onnistuneesti paikallisen henkilöstön tarpeisiin.
Organisaation nimikkeistön yksi keskeinen tehtävä on kuitenkin kertoa työntekijän tehtävistä, tehtävien vaativuudesta sekä työntekijän osaamisesta mahdollisimman selkeästi myös oman organisaation ulkopuolelle. Tämä on tärkeää erityisesti TKI-rahoitusta haettaessa ja kansainvälisten sidosryhmien kanssa toimittaessa. Tästä syystä väitämme, että paikallisesti kehitetyt uramallit ja -polut eivät ole ammattikorkeakouluille kestävä ratkaisu: niiden kyky viestiä työntekijöiden asemasta ja osaamisesta on väistämättä rajallinen. Kansallisena yhteistyönä kehitetyt uramallit toisivat ammattikorkeakoulukentälle kaivattua yhtenäisyyttä, mikä helpottaisi eri organisaatioissa työskentelevien työntekijöiden aseman tunnistamista myös suhteessa toisiinsa. Yhtenäisyys parantaisi myös ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia harjoittaa organisaation TKI-kyvykkyyttä ja -osaamisen uudistumista edistävää henkilöstösuunnittelua.
Neliportainen tutkijanuramalli työskentelyn lähtökohtana
Suomessa tutkijoiden uramalleja kehitettiin aktiivisesti 2000-luvun alussa. Kehittämisen taustalla vaikuttivat erityisesti ajatus siitä, että urakehityksen selkeyttäminen voisi lisätä tutkijanuran houkuttelevuutta sekä edistää tutkijoiden kansainvälistymistä eri uravaiheissa (Opetusministeriö, 2006). Yliopistosektorilla on jo pitkään ollut laajasti käytössä tuolloin luotu neliportainen luokittelu tutkijan uravaiheista (Opetusministeriö, 2008). Malli sisältää karkean tason kuvaukset esimerkiksi työn sisällöstä, esimerkkinimikkeistä, kelpoisuuksista sekä siirtymistä uraportaalta toiselle.
Neliportaista tutkijanuramallia voidaan pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten sektorikohtaisesti on mahdollista määritellä yhteiset lähtökohdat eri organisaatioiden omille uramalleille ja -poluille. Kansallisella tasolla malli on selkeyttänyt käsityksiä akateemisen uran eri vaiheista sekä yhtenäistänyt käytettyjä nimikkeitä ja urarakenteita, mikä tukee tutkijanurien jatkuvuutta myös organisaatiorajojen yli. Lisäksi vaiheet vastaavat myös tutkijanurasta luotuja kansainvälisiä malleja (esim. OECD, 2015, s. 276 sekä Euroopan unionin neuvosto, 2023), jolloin niitä voidaan hyödyntää kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä sekä viestittäessä henkilöstön osaamisesta tutkimusrahoittajille.
Neliportaisen tutkijanuramallin ehdotuksen laatinut työryhmä esitti jo vuonna 2006, että luotu malli voisi yliopistojen ohella kattaa tutkijanuran soveltuvin osin myös muilla sektoreilla (Opetusministeriö, 2006). Tutkijanuramallia ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa käyttöön sellaisenaan, vaan ammattikorkeakoulujen on mahdollista luoda siitä omanlaisensa versio vastaamaan ammattikorkeakoulujen ja niissä tutkimuksellisissa tehtävissä työskentelevien spesifejä tarpeita. Joissain ammattikorkeakouluissa käytössä olevat urapolut koostuvat esimerkiksi neljän sijaan kolmesta uravaiheesta (esim. Timonen ym., 2023). Käyttöön otettava malli kannattaa kuitenkin suhteuttaa neliportaiseen tutkijanuramalliin sektoreiden välisen liikkuvuuden sekä kansainvälisen yhteistyön helpottamiseksi.
Yliopistot varoittavana esimerkkinä
Hyvästä pohjasta huolimatta yliopistojen käyttämä neliportainen luokittelu ei toki käytännössä ole ongelmaton. Ensinnäkin vahvasti tutkimusmeriiteille pohjautuva malli on huomioinut puutteellisesti tutkijoita, joiden työtehtävät ovat opetuspainotteisia, ja tätä paikkaamaan on myöhemmin jouduttu rakentamaan yliopistokohtaisia täydentäviä urapolkuja (Tamminen, 2022). Ammattikorkeakoulusektorille rakennettavissa uramalleissa ja -poluissa onkin tärkeää pitää alusta lähtien mielessä paitsi tutkimuksellisen työn moninaisuus myös opetuksen rooli erilaisissa tehtävissä. Nähdäksemme ammattikorkeakouluissa tutkimuksellisissa tehtävissä työskentelevien urapolkuja tulisikin olla useita, ja työntekijöillä tulisi olla monipuoliset mahdollisuudet meritoitua sekä siirtyä tarkoituksenmukaisesti tehtävänkuvasta toiseen myös näiden urapolkujen välillä. Joissain ammattikorkeakouluissa on esimerkiksi kehitetty rinnakkain sekä tutkijan että TKI-asiantuntijan urapolkuja.
Toinen seikka, jossa ammattikorkeakoulujen on syytä välttää yliopistosektorin virheitä, on tutkimuksellisten urapolkujen rakentaminen määräaikaisten työsuhteiden varaan. Yliopistoissa tutkimus- ja opetustyötä tehdään valtaosin määräaikaisissa työsuhteissa, jolloin kysymys urapolulla etenemisestä liittyy vahvasti ylipäätään työn jatkumiseen. Jopa urapolun ylimmillä tasoilla, professorien tenure track -vakinaistamispolulla, ensimmäiset portaat ovat määräaikaisia. (Ks. Hautamäki, 2020.) Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyssä kerta toisensa jälkeen työsuhteen määräaikaisuus ja työn jatkumiseen liittyvä epävarmuus ovat olleet kärjessä, kun on kysytty haitallisen työstressin aiheuttajia (Puhakka, 2023, s. 120).
Myös jotkin ammattikorkeakoulut ovat lähteneet rakentamaan tutkijoiden urapolkuja yliopistojen tapaan eli määräaikaisten työsuhteiden pohjalle. Tämä on erittäin valitettavaa. Organisaation talouden (väistämätöntä) epävarmuutta ja rekrytointiosaamisen puutteita ei tule ulkoistaa tutkimuksellista työtä tekevän henkilöstön stressinaiheeksi. Ammattikorkeakoulujen on syytä pitää kiinni yliopistoja kunnianhimoisemmasta henkilöstöpolitiikasta myös suunnitellessaan ja ottaessaan käyttöön tutkimuksellisia uramalleja ja -polkuja. Tämä osaltaan vahvistaisi ammattikorkeakoulujen profiilia edistyksellisinä tutkijoiden työnantajina ja voisi näin houkutella lisää tutkimusosaamista koko sektorille.
Taustakirjallisuus
Euroopan unionin neuvosto (2023) Suositus eurooppalaisesta kehyksestä tutkimus-, innovointi- ja yrittäjyysosaajien houkuttelemiseksi Eurooppaan ja heidän pitämisekseen Euroopassa (C/2023/1640), annettu 18.12.2023. Euroopan unionin virallinen lehti C, 29.12.2023. http://data.europa.eu/eli/C/2023/1640/oj
Hautamäki, Terhi (2020) Minne ura vie? Acatiimi 6/2020. https://arkisto.acatiimi.fi/6_2020/17.php
Mäki, Kimmo & Kotila, Hannu & Fred, Minna & Kinanen, Sipuliina (2024) Kiviä ja keitaita 4.0. Muuttuva yhteisöllisyys ja pedagoginen ymmärrys ammattikorkeakouluissa. Haaga-Helian julkaisut 15/2024. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2024-10/kivia_ja_keitaita_4.pdf
OECD – Organisation for Economic Co-operation and Development (2015) Frascati Manual 2015: Guidelines for collecting and reporting data on research and experimental development. http://doi.org/10.1787/9789264239012-en
Opetusministeriö (2006) Tutkijanuratyöryhmän loppuraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:13. http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-143-1
Opetusministeriö (2008) Neliportainen tutkijanura. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:15. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-512-9
Puhakka, Antero (2023) Peräkkäin, rinnan ja päällekkäin. Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2022. https://tieteentekijat.fi/assets/uploads/2023/10/Perakkain-rinnan-ja-paallekkan-12102023.-ejulkaisu.pdf
Tamminen, Tuomo (2022) Uraportailla ylöspäin. Acatiimi 2/2022. https://acatiimi.fi/wp-content/uploads/2022/04/acatiimi_2_2022.pdf
Timonen, Hanna & Drake, Merja & Turkulainen, Virpi (2023) Ammattikorkeakoulujen tutkijanurien houkuttelevuus. AMK-lehti 4/2023. https://uasjournal.fi/4-2023/ammattikorkeakoulujen-tutkijanurien-houkuttelevuus/