Hyvä rehtori Sari Lindblom, hallintojohtaja Esa Hämäläinen ja henkilöstöjohtaja Tiia Tuomi,
Helsingin yliopiston tieteentekijät (HYT) ja Helsingin yliopiston lehtorit (HYL), Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistys (HYHY) jotka yhdessä edustavat suurinta osaa yliopiston henkilöstöstä, ilmaisevat yhdessä syvän huolen ja vastustuksen suunniteltuja toimenpiteitä kohtaan, joilla professorien palkkausjärjestelmää kehitetään erillisellä paikallisella sopimuksella.
Erillisen paikallisen sopimuksen käyttöönotto loisi kaksiportaisen järjestelmän yliopiston työntekijöille: professorit ja muut. Tällainen kaksiportainen järjestelmä toisi lisää epätasa-arvoa siihen, miten palkkoja budjetoidaan, neuvotellaan ja kehitetään, ja pahentaisi entisestään henkilöstön jäsenten välistä epätasa-arvoa.
Tuemme yliopistojen työntekijöiden palkkojen kehittämistä. Työehtosopimus antaa yliopistolle jo nyt valtuudet nostaa palkkoja ja palkita korkeasti suoriutuvaa henkilöstöä palkkausjärjestelmän vaativuustason lisillä sekä henkilökohtaisen suoritustason avulla. Suoritustason käyttöä ei kuitenkaan ole toteutettu toimivasti Helsingin yliopistossa yhdessäkään henkilöstöluokassa, professorit mukaan lukien. Ratkaisuna ei kuitenkaan tule olla uuden järjestelmän rakentaminen pienelle osalle yliopiston henkilökuntaa. Sopivampi lähestymistapa olisi kehittää palkkajärjestelmää kokonaisuutena ja ottaa se asianmukaisesti käyttöön tätä tarkoitusta varten perustetun Sivista-työryhmän kautta. Ehdotetun mukainen paikallinen lisäsopimus tuo ratkaisun ongelmaan, jota ei ole olemassa.
Aikana, jolloin yliopistopalveluita uudelleenjärjestellään ja sen henkilöstöstä tavoitellaan 15 prosentin vähennyksiä, vuokratyövoimaa käytetään yliopiston ydintehtävien hoitamiseen ja uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden asema sekä mahdollisuudet ovat niin heikot, että kansainväliset arvioijat korostivat tuoreessa Helsingin yliopiston tutkimuksenarvioinnissa tarvetta ‘’kehittää yhtenäinen urapolku ja pohtia, miten uran alussa olevien ja lyhytaikaisilla sopimuksilla työskentelevien tutkijoiden urakehitystä voidaan tukea’’, on todella huolestuttavaa, että professorien palkkauksen kehittäminen on valittu ainoaksi prioriteetiksi.
Yhdessä yliopistoyhteisönä kohtaamme samaan aikaan haasteita, jotka liittyvät korkeakoulutuksen rahoituksen leikkauksiin ja yliopiston rahoitusmallin muutoksista seuranneisiin kielteisiin vaikutuksiin. Näiden asioiden valossa täytyy kysyä, mitkä ovat yliopiston ensisijaiset tavoitteet? Onko yliopiston parhaiten palkatun ja turvatuimmassa asemassa olevan henkilöstön erillinen palkkausjärjestelmä juuri nyt etusijalla?
Yliopisto on ilmoittanut strategiassaan, että sen tavoitteena on olla paras opiskelu- ja työskentelypaikka vuoteen 2030 mennessä. Erilliseen palkkausjärjestelmään liittyvien neuvottelujen kulku ei kuitenkaan anna kuvaa siitä, että yliopisto on sitoutunut omiin tavoitteisiinsa, eikä varsinkaan sen omaan lupaukseen tarkastella kriittisesti toimintarakenteita, jotka voivat heikentää henkilöstön hyvinvointia.
Lopuksi haluamme esittää vastalauseen tavoille, joilla tätä paikallista sopimusta valmisteltiin. Prosessi ei ollut avoin eikä läpinäkyvä, eikä siinä noudatettu yliopiston ja liiton edustajien yhdessä sopimia hyvän yhteistyön periaatteita. Tällainen neuvottelutapa heikentää yliopiston johdon ja ammattiliittojen välisen yhteistyön luottamusta ja pohjaa. Olemme liittoina sitoutuneet yhteistyöhön yliopiston kanssa tulevaisuudessa, mikäli se perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja hyvän yhteistyön periaatteisiin.
Kehotamme yliopiston johtoa luopumaan paikallisen sopimuksen valmistelusta ja keskittymään sen sijaan palkkojen vastuulliseen kehittämiseen kaikissa henkilöstöryhmissä.
Allekirjoittaneet,
Helsingin yliopiston tieteentekijät (HYT)
Helsingin yliopiston lehtorit (HYL)
Helsingin yliopiston henkilökuntayhdistys (HYHY)
28.5.2026