Tutkimuksen roolista ammattikorkeakouluissa keskusteltiin marraskuisena iltapäivänä
Mikä on tutkimuksen rooli ammattikorkeakouluissa, kysyttiin Suomen ammattikorkeakoulujen tieteentekijät (Samkot) ry:n marraskuussa järjestämässä online-paneelikeskustelussa, jossa linjoilla oli yli 100 kuulijaa. Tapahtuman aluksi kuultiin neljän asiantuntijan alustukset, joissa aihetta lähestyttiin eri näkökulmista.
Professori Hannu L. T. Heikkinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta lähti avaamaan vastausta kysymykseemme tieteenfilosofisista lähtökohdista sekä (ammattikorkea)koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkimuksen tarkoituksesta. Hän korosti ammattikorkeakouluissa tehtävän tutkimuksen kiinnittymistä käytäntöön niin työelämäyhteyksien kuin opetuksenkin kautta ja peräänkuulutti ”viisauspedagogiikkaa korkeakouluihin”, tietämisen arvostamista ja myös kriittis-emansipatorista itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista.
Yliopistonlehtori Vuokko Kohtamäki Tampereen yliopiston Higher Education -ryhmästä keskittyi omassa puheenvuorossaan ammattikorkeakoulujen TKI-rahoitukseen, tulosmittareihin ja kysymykseen siitä, mitä näillä tavoitellaan. Kohtamäki toi esiin korkeakoulujen ”jatkuvan normaalin” määrittäjän, kun rahoituksen hankinnasta on tullut yksi pysyvistä korkeakoulujen tehtävistä. Keskustelua ja neuvotteluja käydään kaikilla hallinnon tasoilla siitä, mistä rahoitusta hankitaan, millaisia kausaali- ja riippuvuussuhteita on valtion perusrahoituksella, kotimaisella ja kansainvälisellä rahoituksella. Tässä kokonaisuudessa huomiota herättää esimerkiksi kilpailun transaktiokustannukset ja rahoituksen kasautuminen.
Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja Vesa Taatila puhui työelämälähtöisestä tutkimuksesta sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyöstä erityisesti tohtorikoulutuksen näkökulmasta. Tällä hetkellä tohtorintutkintoja voidaan myöntää vain yliopistoissa, ja vaikka sama oikeus mahdollisesti tulevaisuudessa tulisi myös ammattikorkeakouluille, vie muutos väistämättä oman aikansa. Taatila korosti, että jo ennen mahdollisia lakimuutoksia ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden osaamisen kehittämistä ja käyttöä tulisi edistää systemaattisesti. Hän kertoi esimerkkejä käytännön toimista, joita Turun ammattikorkeakoulussa sekä muissa länsirannikon ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on yhteistyönä meneillään asian tiimoilta. Lisäksi Taatila nosti esiin ammattikorkeakoulusektorin kehittämistarpeena professori-nimikkeiden mahdollistamisen – kansainvälisessä yhteistyössä olisi tärkeää voida käyttää tunnettuja ammattinimikkeitä.
Viimeisen alustuspuheenvuoron piti Metropolia ammattikorkeakoulussa asiantuntijana työskentelevä Hanna Timonen, joka on myös Suomen ammattikorkeakoulujen tieteentekijöiden varapuheenjohtaja. Timonen pohti tutkijuuden merkitystä ammattikorkeakoulukontekstissa, ja totesi, ettei jäykkä eronteko perus- ja soveltavan tutkimuksen välillä aina ole helppoa tai edes mielekästä. Samat eettiset ja menetelmälliset säännöt pätevät tutkijoiden työssä niin ammattikorkeakouluissa kuin muuallakin. Ammattikorkeakouluissa työskentelevien tutkijoiden uramahdollisuuksien näkökulmasta Timonen otti esiin haasteena sen, että ammattikorkeakoulut eivät välttämättä ole niin laajasti tunnettuja tutkijoiden työpaikkoina, eivätkä odotukset tutkijoita kohtaan ole välttämättä selkeitä. Tutkijoiden urapolkujen kehittäminen voisikin tarjota ammattikorkeakouluille myös erinomaisen mahdollisuuden profiloitua tutkijamyönteisinä työnantajina.
Alustusten jälkeen Samkotin puheenjohtaja Sanni Tiitinen johdatti panelistit yhteiseen keskusteluun. Myös chatissa käytiin aktiivista keskustelua, ja monta teemaa jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa. Miltä kuulostaisi jatkaa keskustelua esimerkiksi ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen tehtävistä ja mahdollisuuksista pk-yrityksissä, osaamisen käsitteen merkityksestä ammattikorkeakouluissa tai opetus- ja TKI-henkilöstön erottelusta ja sen vaikutuksista TKI-toiminnan ja opetuksen integraatioon?